Jób 36

1 Zatím přidal Elihu, a řekl:

Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2 Postrp mne maličko, a oznámímť šíře; neboť mám ještě, co bych za Boha mluvil.

"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

3 Vynesu smysl svůj zdaleka, a stvořiteli svému přivlastním spravedlnost.

Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

4 V pravdě, žeť nebudou lživé řeči mé; zdravě smýšlejícího máš mne s sebou.

sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

5 Aj, Bůh silný mocný jest, aniž svých zamítá; silný jest, a srdce udatného.

Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

6 Neobživuje bezbožného, chudým pak k soudu dopomáhá.

Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

7 Neodvrací od spravedlivého očí svých, nýbrž s králi na stolici sází je na věky, i bývají zvýšeni.

Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

8 Pakli by poutami sevříni byli, zapleteni jsouce provazy ssoužení:

Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

9 Tudy jim v známost uvodí hřích jejich, a že přestoupení jejich se ssilila.

niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

10 A tak otvírá sluch jejich, aby se napravili, anobrž mluví jim, aby se navrátili od nepravosti.

avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

11 Uposlechnou-li a budou-li jemu sloužiti, stráví dny své v dobrém, a léta svá v potěšení.

Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

12 Pakli neuposlechnou, od meče sejdou, a pozdychají bez umění.

Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

13 Nebo kteříž jsou nečistého srdce, přivětšují hněvu, aniž k němu volají, když by je ssoužil.

Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

14 Protož umírá v mladosti duše jejich, a život jejich s smilníky.

Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

15 Vytrhuje, pravím, ssouženého z jeho ssoužení, a ty, jejichž sluch otvírá, v trápení.

Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

16 A tak by i tebe přenesl z prostředku úzkosti na širokost, kdež není stěsnění, a byl by pokojný stůl tvůj tukem oplývající.

Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

17 Ale ty zasloužils, abys jako bezbožný souzen byl; soud a právo na tě dochází.

Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18 Jistě strach, aby tě neuvrhl Bůh u větší ránu, tak že by jakkoli veliká výplaty mzda, tebe nevyprostila.

Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19 Zdaliž by sobě co vážil bohatství tvého? Jistě ani nejvýbornějšího zlata, ani jakékoli síly neb moci tvé.

Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

20 Nechvátejž tedy k noci, v kterouž odcházejí lidé na místo své.

Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

21 Hleď, abys se neohlédal na marnost, zvoluje ji raději, nežli ssoužení.

Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

22 Aj, Bůh silný nejvyšší jest mocí svou. Kdo jemu podobný učitel?

Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

23 Kdo jemu vyměřil cestu jeho? Kdo jemu smí říci: Èiníš nepravost?

Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

24 Pamětliv buď raději, abys vyvyšoval dílo jeho, kteréž spatřují lidé,

Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

25 Kteréž, pravím, všickni lidé vidí, na něž člověk patří zdaleka.

kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

26 Nebo Bůh silný tak jest veliký, že ho nemůžeme poznati, počet let jeho jest nevystižitelný.

Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

27 On zajisté vyvodí krůpěje vod, kteréž vylévají déšť z oblaků jeho,

Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

28 Když se rozpouštějí oblakové, a kropí na mnohé lidi.

jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

29 (Anobrž vyrozumí-li kdo roztažení oblaků, a zvuku stánku jeho,

Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

30 Jak rozprostírá nad ním světlo své, aneb všecko moře přikrývá?

Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

31 Skrze ty věci zajisté tresce lidi, a též dává pokrmu hojnost.

Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

32 Oblaky zakrývá světlo, a přikazuje mu ukrývati se za to, co je potkává.)

Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

33 Ohlašuje o něm zvuk jeho, též dobytek, a to hned, když pára zhůru vstupuje.

Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."