Ordsprogene 8
1 Mon ikke Visdommen kalder, løfter Indsigten ikke sin røst?
Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
2 Oppe på Høje ved Vejen, ved Korsveje træder den frem;
Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3 ved Porte, ved Byens Udgang, ved Dørenes Indgang råber den:
Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
4 Jeg kalder på eder, I Mænd, løfter min Røst til Menneskens Børn.
"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
5 I tankeløse, vind jer dog Klogskab, I Tåber, så få dog Forstand!
Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
6 Hør, thi jeg fører ædel Tale, åbner mine Læber med retvise Ord;
Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
7 ja, Sandhed taler min Gane, gudløse Læber er mig en Gru.
sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8 Rette er alle Ord af min Mund, intet er falskt eller vrangt;
Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
9 de er alle ligetil for den kloge, retvise for dem der vandt Indsigt
Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
10 Tag ved Lære, tag ikke mod Sølv, tag mod Kundskab fremfor udsøgt Guld;
Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
11 thi Visdom er bedre end Perler, ingen Skatte opvejer den
Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12 Jeg, Visdom, er Klogskabs Nabo og råder over Kundskab og Kløgt.
Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
13 HERRENs Frygt er Had til det onde. Jeg hader Hovmod og Stolthed, den onde Vej og den falske Mund.
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14 Jeg ejer Råd og Visdom, jeg har Forstand, jeg har Styrke.
Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
15 Ved mig kan Konger styre og Styresmænd give retfærdige Love;
Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
16 ved mig kan Fyrster råde og Stormænd dømme Jorden.
Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
17 Jeg elsker dem, der elsker mig, og de, der søger mig, finder mig.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
18 Hos mig er der Rigdom og Ære, ældgammelt Gods og Retfærd.
Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19 Min Frugt er bedre end Guld og Malme, min Afgrøde bedre end kosteligt Sølv.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
20 Jeg vandrer på Retfærds Vej. midt hen ad Rettens Stier
Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
21 for at tildele dem, der elsker mig, Gods og fylde deres Forrådshuse.
antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
22 Mig skabte HERREN først blandt sine Værker, i Urtid, førend han skabte andet;
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23 jeg blev frembragt i Evigheden, i Begyndelsen, i Jordens tidligste Tider;
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 jeg fødtes, før Verdensdybet var til, før Kilderne, Vandenes Væld, var til;
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 førend Bjergene sænkedes, før Højene fødtes jeg,
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 førend han skabte Jord og Marker, det første af Jordsmonnets Støv.
kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Da han grundfæsted Himlen, var jeg hos ham, da han satte Hvælv over Verdensdybet.
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 Da han fæstede Skyerne oventil og gav Verdensdybets Kilder deres faste Sted,
kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 da han satte Havet en Grænse, at Vandene ej skulde bryde hans Lov, da han lagde Jordens Grundvold,
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 da var jeg Fosterbarn hos ham, hans Glæde Dag efter Dag; for hans Åsyn leged jeg altid,
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 leged på hans vide Jord og havde min Glæde af Menneskens Børn.
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Og nu, I Sønner, hør mig! Vel den, der vogter på mine Veje!
Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Hør på Tugt og bliv vise, lad ikke hånt derom!
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Lykkelig den, der hører på mig, så han daglig våger ved mine Døre og vogter på mine Dørstolper.
Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Thi den, der ftnder mig; finder Liv og opnår Yndest hos HERREN;
Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 men den, som mister mig, skader sig selv; enhver, som hader mig, elsker Døden.
Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
