Job 17
1 My breath is corrupt: my dayes are cut off, and the graue is readie for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 There are none but mockers with mee, and mine eye continueth in their bitternesse.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Lay downe nowe and put me in suretie for thee: who is hee, that will touch mine hand?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 For thou hast hid their heart from vnderstanding: therefore shalt thou not set them vp on hie.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 For the eyes of his children shall faile, that speaketh flattery to his friends.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 Hee hath also made mee a byword of the people, and I am as a Tabret before them.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Mine eye therefore is dimme for griefe, and all my strength is like a shadowe.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 The righteous shalbe astonied at this, and the innocent shalbe moued against ye hypocrite.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 But the righteous wil holde his way, and he whose hands are pure, shall increase his strength.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 All you therefore turne you, and come nowe, and I shall not finde one wise among you.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My dayes are past, mine enterprises are broken, and the thoughts of mine heart
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 Haue changed the nyght for the day, and the light that approched, for darkenesse.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 Though I hope, yet the graue shall bee mine house, and I shall make my bed in the darke. (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 I shall say to corruption, Thou art my father, and to the worme, Thou art my mother and my sister.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Where is then now mine hope? or who shall consider the thing, that I hoped for?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
