2 Chronicles 10
1 And Rehoboam went to Shechem, —for, to Shechem, had all Israel come, to make him king.
Ja Rehabeam meni Sikemiin; sillä kaikki Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.
2 And it came to pass, when Jeroboam son of Nebat, who was in Egypt-whither he had fled from the face of Solomon the king—heard of it, then returned Jeroboam out of Egypt.
Ja kuin Jerobeam, Nebatin poika sen kuuli joka oli Egyptissä, johonka hän oli paennut kuningas Salomon edestä, niin hän tuli Egyptistä jälleen.
3 And they sent, and called him, so Jeroboam and all Israel came, —and spake unto Rehoboam, saying:
Sillä he lähettivät ja antoivat hänen kutsuttaa. Ja Jerobeam tuli ja kaikki Israel; ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:
4 Thy father, made our yoke oppressive, —now, therefore, lighten thou somewhat the oppressive servitude of thy father and his heavy yoke which he put upon us, and we will serve thee.
Sinun isäs teki meidän ikeemme ylen kovaksi; niin huojenna nyt isäs kova palvelus ja se raskas ijes, jonka hän laski meidän päällemme, niin me olemme sinun alamaises.
5 And he said unto them, Yet three days, and then return unto me, —and the people departed.
Ja hän sanoi heille: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä; ja kansa meni pois.
6 Then King Rehoboam took counsel with the old men who had been standing before Solomon his father, while he yet lived, saying, —How do, ye, counsel to return answer unto this people?
Ja kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka seisoivat hänen isänsä Salomon edessä hänen eläissänsä, ja sanoi: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?
7 And they spake unto him saying, If thou wilt be kind to this people, and please them, and speak unto them kind words, then will they be thy servants, all the days.
He puhuivat hänen kanssansa ja sanoivat: jos olet tälle kansalle ystävällinen ja suosittelet heitä, puhutellen heitä hyvillä sanoilla, niin he ovat aina sinulle alamaiset.
8 But he declined the counsel of the old men, which they gave him, —and took counsel with the young men who had grown up with him, who were standing before him.
Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he antoivat hänelle, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja seisoivat hänen edessänsä,
9 And he said unto them, What do, ye, counsel that we should return as answer, unto this people, —who have spoken unto me saying, Lighten thou somewhat the yoke, which thy father put upon us?
Ja sanoi heille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minun kanssani puhui ja sanoi: huojenna se ijes, jonka isäs laski meidän päällemme?
10 Then spake with him the young men who had grown up with him, saying, Thus, shalt thou speak unto the people who have spoken unto thee saying, Thy father, made our yoke heavy, Thou, therefore, lighten somewhat our yoke, —Thus, shalt thou say unto them, My little finger, is thicker than my father’s loins;
Ja nuorukaiset, jotka olivat kasvaneet hänen kanssansa, puhuivat hänelle ja sanoivat: sano näin kansalle, joka puhui kanssas ja sanoi: isäs teki meidän ikeemme ylen raskaaksi, huojenna sinä se; ja sano heille: minun pienin sormeni pitää oleman paksumpi isäni kupeita.
11 Now, therefore, my father, laid upon you a heavy yoke, but, I, will add to your yoke, —My father, chastised you with whips, but, I, with scorpions,
Jos minun isäni on laskenut raskaan ikeen teidän päällenne, niin minä vielä lisään teidän ikeesenne: minun isäni rankaisi teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.
12 So Jeroboam and all the people came unto Rehoboam, on the third day, —as the king spake, saying, Return unto me on the third day.
Kuin Jerobeam ja kaikki kansa tulivat jälleen Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut oli, sanoen: tulkaat minun tyköni kolmantena päivänä jälleen;
13 And the king answered them harshly, —and King Rehoboam declined the counsel of the old men;
Niin kuningas vastasi heitä kovasti; ja kuningas Rehabeam hylkäsi vanhimpain neuvon,
14 and spake unto them according to the counsel of the young men, saying, My father, made your yoke heavy, but, I, will add thereunto, —My father, chastised you with whips, But, I, with scorpions.
Ja puhui heidän kanssansa nuorukaisten neuvon jälkeen ja sanoi: isäni on teidän ikeenne raskaaksi tehnyt, mutta minä lisään siihen: isäni on rangaissut teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.
15 So the king hearkened not unto the people, —for there had come to be a turn from God, to the end Yahweh might establish his word which he had spoken by means of Ahijah the Shilonite, unto Jeroboam, son of Nebat.
Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä se oli niin asetettu Jumalalta, että Herra tahtoi vahvistaa sanansa, jonka hän puhui Ahian Silonilaisen kautta Jerobeamille Nebatin pojalle.
16 And, when, all Israel, [saw] that the king hearkened not unto them, the people answered the king, saying—What portion have, we, in David, or inheritance in the son of Jesse? Every man, to your homes, O Israel! Now, see to thine own house, O David! And all Israel departed to their homes.
Ja kuin kaikki Israel näki, ettei kuningas kuullut heitä, niin vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? Ei meillä ole yhtään perimystä Isain pojassa: kukin majaansa, Israel! niin katso nyt David huonettas! Ja kaikki Israel meni majoillensa.
17 But, as for the sons of Israel who were dwelling in the cities of Judah, Rehoboam reigned over them.
Ja Rehabeam hallitsi ainoastaan niitä Israelin lapsia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.
18 Then King Rehoboam sent Hadoram, who was over the tribute, and the sons of Israel stoned him with stones, that he died. So, King Rehoboam, hasted to mount his chariot, to flee to Jerusalem.
Ja kuningas Rehabeam lähetti Hadoramin matkaan, joka oli veron päällä; mutta Israelin lapset kivittivät hänen kuoliaaksi. Ja kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuun pakenemaan Jerusalemiin.
19 Thus Israel rebelled against the house of David—unto this day.
Niin luopui Israel Davidin huoneesta tähän päivään asti.
