Job 31
1 A covenant, I solemnised for mine eyes, —How then could I gaze upon a virgin?
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
2 Or what would have been my portion of GOD from above? Or what inheritance of the Almighty from on high?
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3 Is there not calamity, for the perverse? and misfortune, for the workers of iniquity?
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Would, he, not see my ways? and of all my steps, take account?
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 Verily I walked not in falsity, nor did my foot haste unto deceit: —
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 Let him weigh me in balances of righteousness, —and let GOD take note of mine integrity!
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7 If my goings have swerved from the way, —and, after mine eyes, hath gone my heart, and, to my hands, hath adhered any stain,
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 Let me sow but, another, eat. And let, what I have springing up, be uprooted!
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9 If my heart hath been enticed unto a woman, or, by the door of my neighbour, I have lien in wait,
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10 Let my wife, grind to another, and, over her, let others bend!
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 Surely that had been a shameful thing! and that an iniquity for the judges!
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 Surely, a fire, had that been, which, unto destruction, would have consumed, and, of all mine increase, had it torn up the root.
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 If I refused the right of my servant, or my handmaid, when they contended with me,
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14 What then could I have done when GOD rose up? And, when he visited, what could I have answered him?
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Did not he who, in the womb, made me, make him? And is not he who formed us in the body one?
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 If I withheld—from pleasure—the poor, or, the eyes of the widow, I dimmed;
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17 Or, used to eat my morsel alone, so that the fatherless did not eat thereof;
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 Surely, from my youth, he grew up to me, as to a father, and, from my birth, I acted as guide to her:
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 If I saw one perishing for lack of clothing, or that the needy had no covering;
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 If his loins did not bless me, or if, with the fleece of my lambs, he did not warm himself;
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 If I shook—against the fatherless—my hand, when I saw, in the gate, his need of my help,
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22 Let, my shoulder, from the shoulder-blade, fall, and, my arm, from the upper bone, be broken;
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23 For, a dread unto me, was calamity from GOD, and, from his majesty, I could not escape.
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 If I made gold my stay, and, to precious metal, said, My confidence!
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25 If I rejoiced because great was my substance, and, an abundance, my hand had discovered;
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26 If I looked at the sun, when it flashed forth light, or at the moon, majestically marching along;
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27 And befooled secretly was my heart, so that my hand kissed my mouth,
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28 That too, had been a judicial iniquity, For I should have been false to GOD, above.
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 If rejoiced in the misfortune of him that hated me, or exulted when calamity found him; —
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 Neither did I suffer my palate to sin, by asking, with a curse, for his life:
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 If the men of my household have not said, Oh for some of his flesh—we cannot get filled,
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32 Outside, the sojourner lodged not for the night, My doors—to the wayfarer, I threw open.
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33 If I covered, like Adam, my transgressions, by hiding in my bosom mine iniquity,
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34 Then let me be made to tremble at a great throng, yea let, the contempt of families, terrify me, so that, keeping silence, I shall not go out of the door!
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Oh that I had one to hear me, Lo! my crossmark, May, the Almighty, answer me! And would that, a book, mine opponent had written!
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36 Oh! would I not, upon my shoulder, lift it, or bind it as a crown upon me;
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37 The number of my footsteps, I would declare to him, Like a noble, would I draw near to him.
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38 If, against me, my ground used to cry out, and, together, my ridges did weep;
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 If, the strength thereof, I used to eat, without payment, and, the soul of the holders thereof, I made groan;
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
40 Instead of wheat, let there come forth bramble, and, instead of barley, a bad-smelling weed! Ended are the words of Job.
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
