Proverbs 8
1 Doth not, wisdom, cry aloud? and, understanding, send forth her voice?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 At the top of the high places above the way, at the place where paths meet, she taketh her stand:
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Beside the gates, at the entrance of the city, —at the going in of the openings, she shouteth: —
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 Unto you, O men, I call, and, my voice, is unto the sons of men;
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Understand, ye simple ones, shrewdness, and, ye dullards understand sense;
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Hear, for, princely things, will I speak, and the opening of my lips shall be of equity;
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 For, faithfulness, shall my mouth softly utter, but, the abomination of my lips, shall be lawlessness;
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 In righteousness, shall be all the sayings of my mouth, nothing therein, shall be crafty or perverse;
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 All of them, shall be plain, to them who would understand, and just, to such as would gain knowledge.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Receive my correction, and not silver, and knowledge, rather than choicest gold.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 For better is wisdom, than ornaments of coral, and, no delightful things, can equal her.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 I, wisdom, inhabit shrewdness, —and, the knowledge of sagacious things, I gain.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 The reverence of Yahweh, is to hate wickedness: pride, arrogance, and the way of wickedness; And a mouth of perverse things, do I hate.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Mine, are counsel, and effective working, I, am understanding, mine, is valour:
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 By me, kings reign, and dignitaries decree righteousness;
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 By me, rulers govern, and nobles—all the righteous judges:
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 I love, them who love me, and, they who diligently seek me, find me:
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Riches and honour, are with me, lordly wealth, and righteousness;
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Better is my fruit, than gold—yea fine gold, and mine increase, than choice silver;
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 In the way of righteousness, I march along, in the middle of the paths of justice:
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 That I may cause them who love me to inherit substance, and, their treasuries, I may fill.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Yahweh, had constituted me the beginning of his way, before his works, at the commencement of that time;
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 At the outset of the ages, had I been established, in advance of the antiquities of the earth;
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 When there was no resounding deep, I had been brought forth, when there were no fountains, abounding with water;
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Ere yet the mountains had been settled, before the hills, had I been brought forth;
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Or ever he had made the land and the wastes, or the top of the dry parts of the world:
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 When he prepared the heavens, there, was I! When he decreed a vault upon the face of the resounding deep;
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 When he made firm the skies above, when the fountains of the resounding deep, waxed strong;
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 When he fixed for the sea its bound, that, the waters, should not go beyond his bidding, when he decreed the foundations of the earth: —
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Then became I beside him, a firm and sure worker, then became I filled with delight, day by day, exulting before him on every occasion;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Exulting in the fruitful land of his earth, Yea, my fulness of delight, was with the sons of men.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Now, therefore, ye sons, hearken to me, for how happy are they who, to my ways, pay regard!
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Hear ye correction, and be wise, and do not neglect.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 How happy the man that doth hearken to me, —keeping guard at my doors, day by day, watching at the posts of my gates;
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 For, he that findeth me, findeth life, and hath obtained favour from Yahweh;
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 But, he that misseth me, wrongeth his own soul, all who hate me, love death.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
