Psalms 105
1 Give ye thanks to Yahweh, Call upon his Name, Make known, among the peoples, his doings;
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2 Sing ye to him, Make ye music to him, Speak ye of all his wonders.
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Make your boast in his holy Name, Joyful be the heart of them who are seeking Yahweh.
Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4 Search out Yahweh and his strength, Seek diligently his face at all times.
Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5 Remember his wonders which he hath done, His portents, and the just decisions of his mouth.
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6 O ye Seed of Abraham—his servants, Sons of Jacob—his chosen ones:
te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7 Yahweh himself, is our God, Through all the land, are his just decision.
Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8 He hath remembered, unto times age-abiding, his covenant, The word he commanded, to a thousand generations;
Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9 Which he solemnised with Abraham, and his oath, to Isaac;
liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10 And confirmed it unto Jacob for a statute, To Israel, as a covenant age-abiding;
Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11 Saying, To thee, will I give the land of Canaan, As your inherited portion;
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12 While as yet they were men easily counted, —A very few, and sojourners therein;
Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13 And they wandered from nation to nation, From a kingdom, to another people.
Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14 He suffered no son of earth to oppress them, And reproved—for their sakes—[even] kings!
Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15 Ye may not touch mine Anointed ones, And, to my Prophets, may ye do no wrong.
"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16 Then called he a famine over the land, All the staff of bread, he brake;
Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 He sent before them a man, For a slave, was he sold—[even] Joseph;
oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 They forced, into a fetter, his foot, Into the iron, entered his soul;
Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 Until the time when his word came to pass, Speech of Yahweh, proved him;
siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 The king sent, and set him free, One having dominion over peoples, yet loosed he his bonds;
Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 He appointed him lord to his household, And one having dominion over all he possessed;
Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 That he might bind his rulers as he pleased, And, his elders, he might embue with wisdom.
sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 So Israel came into Egypt, And, Jacob, sojourned in the land of Ham;
Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24 And he made his people exceeding fruitful, —And caused them to become stronger than their adversaries.
Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25 He let them turn their heart—To hate his people, To deal treacherously with his servants;
Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26 He sent Moses his servant, Aaron, whom he had chosen.
Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27 He set among them his threatening signs, And his wonders, in the land of Ham;
Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28 He sent darkness, and made it dark, But they rebelled against his words;
Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29 He turned their waters into blood, And so caused their fish to die;
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30 Their land swarmed with frogs, In the chambers of their kings!
Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31 He spake, and there came in the gad-fly, Gnats, in all their bounds;
Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32 He made their showers—hail, A fire flaming throughout their land;
Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33 And he smote their vines, and their fig-trees, And brake in pieces the trees of their bounds;
Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34 He spake—then came the swarming locust, —The devouring locust, and that without number;
Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35 And devoured all the herbage in their land, And devoured the fruit of their ground.
ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36 Then smote he every firstborn in their land, The beginning of all their strength;
Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37 Thus brought he them forth, with silver and gold, Nor was there, throughout his tribes, one that faltered;
Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38 Egypt rejoiced when they went out, For the dread of them had fallen upon them.
Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39 He spread out a cloud as a covering, And fire, to give light by night,
Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40 They asked, and he brought in the quail, —And, with the bread of the heavens, he satisfied them;
He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 He opened the rock, and there gushed forth waters, They flowed along, through parched places, as a river;
Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42 For he remembered his holy word, With Abraham his servant.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43 Thus brought he forth his people with gladness, —With shouts of triumph, his chosen ones;
Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44 And gave them, the lands of the nations, And, of the toil of the peoples, took they possession:
Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45 In order that they might observe his statutes, And, over his laws, might keep watch, Praise ye Yah.
että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
