Revelation 5
1 And Y say in the riythond of the sittere on the trone, a book writun with ynne and with out, and seelid with seuene seelis.
Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.
2 And Y say a strong aungel, prechynge with a greet vois, Who is worthi to opene the book, and to vndon the seelis of it?
Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?
3 And noon in heuene, nether in erthe, nether vnder erthe, myyte opene the book, nether biholde it.
Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.
4 And Y wepte myche, for noon was founde worthi to opene the book, nethir to se it.
Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.
5 And oon of the eldre men seide to me, Wepe thou not; lo! a lioun of the lynage of Juda, the roote of Dauid, hath ouercomun to opene the book, and to vndon the seuene seelis of it.
Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.
6 And Y say, and lo! in the myddil of the trone, and of the foure beestis, and in the myddil of the eldre men, a lombe stondynge as slayn, that hadde seuene hornes, and seuene iyen, whiche ben seuene spiritis of God, sent in to al the erthe.
Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu, jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:
7 And he cam, and took of the riythond of the sittere in the trone the book.
Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.
8 And whanne he hadde opened the book, the foure beestis and the foure and twenti eldre men fellen doun bifore the lomb; and hadden ech of hem harpis, and goldun violis ful of odours, whiche ben the preyeris of seyntis.
Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,
9 And thei sungun a newe song, and seiden, Lord oure God, thou art worthi to take the book, and to opene the seelis of it; for thou were slayn, and ayenbouytist vs to God in thi blood, of ech lynage, `and tunge, and puple, and nacioun;
Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
10 and madist vs a kyngdom, and prestis to oure God; and we schulen regne on erthe.
Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.
11 And Y say, and herde the vois of many aungels al aboute the trone, and of the beestis, and of the eldre men. And the noumbre of hem was thousyndis of thousyndis, seiynge with a greet vois,
Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,
12 The lomb that was slayn, is worthi to take vertu, and godhed, and wisdom, and strengthe, and onour, and glorie, and blessing.
Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.
13 And ech creature that is in heuene, and that is on erthe, and vndur erthe, and the see, and whiche thingis ben in it, Y herde alle seiynge, To hym that sat in the trone, and to the lomb, blessyng, and onour, and glorie, and power, in to worldis of worldis. (aiōn g165)
Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen. (aiōn g165)
14 And the foure beestis seiden, Amen. And the foure and twenti eldre men fellen doun on her faces, and worschipiden hym that lyueth in to worldis of worldis.
Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
