2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
I izgovori David Gospodu rijeèi ove pjesme, kad ga izbavi Gospod iz ruku svijeh neprijatelja njegovijeh i iz ruke Saulove;
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
I reèe: Gospod je moja stijena i grad moj i izbavitelj moj.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Bog je stijena moja, u njega æu se uzdati, štit moj i rog spasenja mojega, zaklon moj i utoèište moje, spasitelj moj, koji me izbavlja od sile.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Prizivljem Gospoda, kojega valja hvaliti, i opraštam se neprijatelja svojih.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Jer obuzeše me smrtni bolovi, potoci nevaljalijeh ljudi uplašiše me.
Bolovi grobni opkoliše me, stegoše me zamke smrtne. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
U tjeskobi svojoj prizvah Gospoda, i k Bogu svojemu povikah, on èu iz dvora svojega glas moj, i vika moja doðe mu do ušiju.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Zatrese se i pokoleba se zemlja, temelji nebesima zadrmaše se i pomjeriše se, jer se on razgnjevi.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Podiže se dim iz nozdara njegovijeh i iz usta njegovijeh oganj koji proždire, živo ugljevlje otskakaše od njega.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Savi nebesa i siðe; a mrak bijaše pod nogama njegovijem.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
I sjede na heruvima i poletje, i pokaza se na krilima vjetrnijem.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Od mraka naèini oko sebe šator, od mraènijeh voda, oblaka vazdušnijeh.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Od sijevanja pred njim goraše živo ugljevlje.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Zagrmje s nebesa Gospod, i višnji pusti glas svoj.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Pusti strijele svoje, i razmetnu ih; munje, i razasu ih.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Pokazaše se dubine morske, i otkriše se temelji vasiljenoj od prijetnje Gospodnje, od dihanja duha iz nozdara njegovijeh.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Tada pruži s visine ruku i uhvati me, izvuèe me iz vode velike.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Izbavi me od neprijatelja mojega silnoga i od mojih nenavidnika, kad bijahu jaèi od mene.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Ustaše na me u dan nevolje moje, ali mi Gospod bi potpora.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
I izvede me na prostrano mjesto, izbavi me, jer sam mu mio.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Dade mi Gospod po pravdi mojoj, po èistoti ruku mojih dariva me.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Jer se držah putova Gospodnjih, i ne odmetnuh se Boga svojega.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Nego su svi zakoni njegovi preda mnom, i zapovijesti njegovijeh ne uklanjam od sebe.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
I bih mu vjeran, i èuvah se od bezakonja svojega.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Dade mi Gospod po pravdi mojoj, po èistoti mojoj pred oèima njegovima.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Sa svetima postupaš sveto, s èovjekom vjernijem vjerno;
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
S èistijem èisto postupaš, a s nevaljalijem nasuprot njemu.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Jer pomažeš narodu nevoljnom, a na ponosite spuštaš oèi svoje i ponižavaš ih.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Ti si vidjelo moje, Gospode, i Gospod prosvjetljuje tamu moju.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
S tobom razbijam vojsku, s Bogom svojim skaèem preko zida.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Put je Božji vjeran, rijeè Gospodnja èista. On je štit svjema koji se uzdaju u nj.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Jer ko je Bog osim Gospoda? i ko je stijena osim Boga našega?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Bog je krjepost moja i sila moja, i èini da mi je put bez mane.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Daje mi noge kao u jelena, i na visine moje stavlja me.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Uèi ruke moje boju, te lome luk mjedeni mišice moje.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Ti mi daješ štit spasenja svojega, i milost tvoja èini me velika.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Širiš korake moje poda mnom, te se ne omièu gležnji moji.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Tjeram neprijatelje svoje, i potirem ih, i ne vraæam se dokle ih ne istrijebim.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
I istrebljujem ih, i obaram ih da ne mogu ustati, nego padaju pod noge moje.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Jer me ti opasuješ snagom za boj: koji ustanu na me, obaraš ih poda me.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Neprijatelja mojih pleæi ti mi obraæaš, i potirem nenavidnike svoje.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Obziru se, ali nema pomagaèa: vièu ka Gospodu, ali ih ne sluša.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Satirem ih kao prah zemaljski, kao blato po ulicama gazim ih i razmeæem.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Ti me izbavljaš od bune naroda mojega, èuvaš me da sam glava narodima; narod kojega ne poznavah služi mi.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Tuðini laskaju mi, èujuæi pokoravaju mi se.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Tuðini blijede, dršæu u gradovima svojim.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Živ je Gospod, i da je blagoslovena stijena moja. Da se uzvisi Bog, stijena spasenja mojega.
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Bog, koji mi daje osvetu, i pokorava mi narode,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Koji me izvodi iz neprijatelja mojih, i podiže me nad one koji ustaju na me, i od èovjeka žestoka izbavlja me.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Toga radi hvalim te, Gospode, po narodima, i pojem imenu tvojemu,
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Koji slavno izbavljaš cara svojega, i èiniš milost pomazaniku svojemu Davidu i sjemenu njegovu dovijeka.
