Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
A Hiob odpowiedział:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Doprawdy, wiem, że tak [jest]. Lecz jak człowiek miałby być usprawiedliwiony przed Bogiem?
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
Gdyby chciał się z nim spierać, nie odpowie mu ani raz na tysiąc.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
Ma on mądre serce i potężną siłę. Kto mu się sprzeciwił i powodziło mu się?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
On przenosi góry, a [ludzie] nie zauważają, przewraca je w swoim gniewie.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
On wstrząsa ziemią z jej miejsca i trzęsą się jej filary.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
On rozkaże słońcu i ono nie wschodzi, zamyka też gwiazdy pieczęcią.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
On sam rozciąga niebiosa i kroczy po falach morza.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
On stworzył Niedźwiedzicę, Oriona, Plejady i gwiazdozbiory południa.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
On czyni rzeczy wielkie i niezbadane, cuda, których zliczyć nie można.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
Oto przechodzi obok mnie, a nie widzę go; mija mnie, a ja go nie dostrzegam.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
Oto gdy zabiera, któż go powstrzyma? Któż mu powie: Co czynisz?
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Gdyby Bóg nie odwrócił swego gniewu, zuchwali pomocnicy upadliby pod nim.
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
Jakże ja mu odpowiem? [Jakie] słowa wybiorę, aby się z nim spierać?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
Choćbym był sprawiedliwy, nie odpowiedziałbym mu, lecz błagałbym swojego sędziego.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
Choćbym go wzywał, a on by się odezwał, jeszcze nie uwierzyłbym, że mnie wysłuchał;
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
Kruszy mnie bowiem burzą i pomnaża moje rany bez powodu.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
Nie pozwala mi odetchnąć, raczej napełnia mnie goryczą.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
Jeśli [chodzi] o siłę, oto jest potężny, a jeśli chodzi o sąd, któż mnie przed nim przyprowadzi?
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
Jeśli się usprawiedliwię, moje usta mnie potępią. Jeśli powiem, że jestem doskonały, to one wykażą, że jestem przewrotny.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
Choćbym był doskonały, przecież nie znałbym swojej duszy; gardziłbym swoim życiem.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
Jedno jest [pewne], dlatego powiedziałem: On niszczy [zarówno] doskonałego, [jak] i niegodziwego;
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
Jeśli bicz nagle zabija, śmieje się on z doświadczenia niewinnych.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Ziemia została wydana w ręce niegodziwego. On zakrywa oblicze sędziów. A jeśli nie on, któż [to czyni]?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
Ale moje dni są szybsze niż goniec, uciekły i nie widziały nic dobrego.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
Przeminęły jak szybkie łodzie, jak orzeł, który rzuca się na żer.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
Jeśli powiem: Zapomnę o swojej skardze, zaniecham swego gniewu i pocieszę się;
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
Wtedy przerażają mnie wszystkie moje cierpienia, bo wiem, że nie uznasz mnie za niewinnego.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Jeśli jestem niegodziwy, to czemu trudzę się na próżno?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
Choćbym się umył wodą ze śniegu i oczyścił mydłem swoje ręce;
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
Ty i tak zanurzysz mnie w dole i moje szaty będą się mną brzydzić.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
On bowiem nie jest człowiekiem jak ja, abym śmiał mu odpowiedzieć i abyśmy razem stanęli przed sądem.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
Nie ma między nami rozjemcy, który mógłby położyć rękę na nas obu.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Niech tylko zdejmie ze mnie swoją rózgę, a jego groza niech mnie już nie przeraża;
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
Wtedy będę mówił i nie będę się go bać; ale tak nie jest ze mną.
