Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
Every wise woman builds her house, but the foolish one tears it down with her own hands.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
He who walks in his uprightness fears the LORD, but he who is perverse in his ways despises him.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
The fool’s talk brings a rod to his back, but the lips of the wise protect them.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Where no oxen are, the crib is clean, but much increase is by the strength of the ox.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
A truthful witness will not lie, but a false witness pours out lies.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
A scoffer seeks wisdom, and doesn’t find it, but knowledge comes easily to a discerning person.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Stay away from a foolish man, for you won’t find knowledge on his lips.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
The wisdom of the prudent is to think about his way, but the folly of fools is deceit.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Fools mock at making atonement for sins, but among the upright there is good will.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
The heart knows its own bitterness and joy; he will not share these with a stranger.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
The house of the wicked will be overthrown, but the tent of the upright will flourish.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
There is a way which seems right to a man, but in the end it leads to death.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Even in laughter the heart may be sorrowful, and mirth may end in heaviness.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
The unfaithful will be repaid for his own ways; likewise a good man will be rewarded for his ways.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
A simple man believes everything, but the prudent man carefully considers his ways.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
A wise man fears and shuns evil, but the fool is hot headed and reckless.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
He who is quick to become angry will commit folly, and a crafty man is hated.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
The simple inherit folly, but the prudent are crowned with knowledge.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
The evil bow down before the good, and the wicked at the gates of the righteous.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
The poor person is shunned even by his own neighbor, but the rich person has many friends.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
He who despises his neighbor sins, but he who has pity on the poor is blessed.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
Don’t they go astray who plot evil? But love and faithfulness belong to those who plan good.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
In all hard work there is profit, but the talk of the lips leads only to poverty.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
The crown of the wise is their riches, but the folly of fools crowns them with folly.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
A truthful witness saves souls, but a false witness is deceitful.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
In the fear of the LORD is a secure fortress, and he will be a refuge for his children.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
The fear of the LORD is a fountain of life, turning people from the snares of death.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
In the multitude of people is the king’s glory, but in the lack of people is the destruction of the prince.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
He who is slow to anger has great understanding, but he who has a quick temper displays folly.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
The life of the body is a heart at peace, but envy rots the bones.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
He who oppresses the poor shows contempt for his Maker, but he who is kind to the needy honors him.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
The wicked is brought down in his calamity, but in death, the righteous has a refuge.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
Wisdom rests in the heart of one who has understanding, and is even made known in the inward part of fools.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Righteousness exalts a nation, but sin is a disgrace to any people.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
The king’s favor is toward a servant who deals wisely, but his wrath is toward one who causes shame.
