Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Why do you stand, Lord, so far away, hiding yourself in times of trouble?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
The wicked, in their pride, are pursuing the helpless: let them be caught in the schemes they have plotted.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
For the wicked boasts of their wanton greed; the robber despises the Lord, and curses him,
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
in wicked pride, thinks: God doesn’t care, God doesn’t call to account.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
Never a season that they do not prosper; your judgments are far above out of their sight: they scoff at their foes.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
Each says in their heart, “I will never be shaken; I will live for all time untouched by misfortune.”
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
Their mouths are full of deceit and oppression: under their tongues lurks mischief and wrong.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
Lying in secret in some village ambush, and stealthily watching, they murder the innocent.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
Like a lion that lurks in a secret lair they lurk intending to catch the defenceless; to seize them, to drag them away in their net.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
Their victims are crushed, sink down to the ground. Under their claws the hapless fall.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
The wicked say in their hearts that God has forgotten, has hidden his face, will see nothing.
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Arise, Lord, lift up your hand, do not forget the cry of the wretched.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Why do the wicked treat God with contempt, and say in their hearts, “God doesn’t care”?
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
You have seen the trouble and sorrow; you mark it all, and will take it in hand. The hapless can count on you, helper of orphans.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Break the arm of the wicked and evil: search out their sin, till no more be found.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
The Lord is king forever and ever: the nations will vanish from his land.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
Lord, you have heard the desire of the humble, inclining your ear, strengthening their hearts,
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
rights you have won for the crushed and the orphan, so no one on earth may strike terror again.
