Psalmien 2

1 Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

Why this turmoil of nations, this futile plotting of peoples,

2 Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

with kings of the earth conspiring, and rulers consulting together, against the Lord and against his anointed,

3 Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

to snap their bonds and fling their cords away?

4 Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

He whose throne is in heaven laughs, the Lord mocks them.

5 Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

Then he speaks to them in his wrath, and in his hot anger confounds them.

6 Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

“This my king is installed by me, on Zion my holy mountain.”

7 Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

I will tell of the Lord’s decree. He said to me: “You are my son, this day I became your father.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

Only ask, and I make you the heir of the nations, and lord of the world to its utmost bounds.

9 Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

You will break them with sceptre of iron, shatter them like pottery.”

10 Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

So now, you kings, be wise: be warned, you rulers of earth.

11 Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

Serve the Lord in awe, kiss his feet with trembling,

12 Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.

lest, angry, he hurl you to ruin; for soon will his fury blaze. Happy all who take refuge in him.