Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
To the Chief Musician. A Melodious Song. Make a joyful noise unto God, all the earth;
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Praise ye in song the glory of his Name, Celebrate the glory of his praise:
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Say unto God—How fearful in thy doings, Through the abounding of thy power, shall thy foes come cringing unto thee;
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
All the earth, shall bow themselves down to thee, And sing praises unto thee, Shall praise in song thy Name. (Selah)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Come and see the doings of God, —Fearful in deed toward the sons of men:
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
He turned the sea into dry land, Through the stream, crossed they over on foot, There did we rejoice in him:
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
Who ruleth, in his might, unto times age abiding, His eyes, over the nations, keep watch, The rebellious, let them not exalt themselves. (Selah)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Bless our God, O ye peoples, And cause to be heard, the sound of his praise; —
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Who hath set our soul among the living, And hath not suffered, our foot, to slip.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
For thou didst prove us, O God, Thou didst refine us, according to the refining of silver:
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Thou didst bring us into the hunter’s net, Thou didst lay a load upon our loins;
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Thou didst let men ride at our head; We went into fire and into water, But thou didst bring us forth into freedom.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
I will enter thy house with ascending-sacrifices, I will pay unto thee my vows,
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
Which my lips uttered, And my mouth spake, in my distress.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Ascending-sacrifices of fatlings, will I cause to ascend unto thee, With the perfume of rams, I will offer bulls, with he-goats. (Selah)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Come! hearken—that I may recount, all ye reverers of God, What he hath done for my soul: —
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
Unto him—with my mouth, did I cry, And high praise was under my tongue.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
If, iniquity, I had cared for in my heart, My Lord, had not heard me!
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
But in truth, God hath heard, He hath attended to the voice of my prayer.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Blessed be God, Who hath not turned away my prayer, Nor his own lovingkindness from me.
