Psalmien 9

1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

Til songmeisteren, etter Mut-labben; ein salme av David. Eg vil lova Herren av alt mitt hjarta, eg vil fortelja um alle dine under.

2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

Eg vil gleda og fagna meg i deg, eg vil lovsyngja ditt namn, du Høgste!

3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

av di mine fiendar vik attende, dei snåvar og gjeng til grunnar for ditt andlit.

4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

For du hev ført fram min rett og mi sak, du hev sett deg på domstolen som rettferdig domar.

5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

Du hev aga heidningarne, øydt ut dei ugudlege, stroke ut deira namn æveleg og alltid.

6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

Fienden er all lagd i øyde til æveleg tid, byarne hev du støytt ned til grunns, deira minne, det hev døytt ut.

7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

Men Herren sit som konge til æveleg tid, han hev sett upp sin stol til doms,

8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

og han dømer jordriket med rettferd, segjer dom yver folkeslag med rettvisa.

9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

Og Herren er ei borg for den nedtyngde, ei borg i dei tider han er i trengd.

10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

Og dei som kjenner ditt namn, set si lit til deg; for du forlet ikkje deim som søkjer deg, Herre!

11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

Syng lovsong til Herren som bur på Sion! forkynn millom folki hans store gjerningar!

12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

For han som hemner blod, kjem deim i hug, han gløymer ikkje ropet frå dei arme.

13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

Ver meg nådig, Herre! Sjå kva eg må lida av deim som meg hatar, du som lyfter meg upp frå daudens portar,

14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

so eg kann forkynna all din pris, i portarne åt Sions dotter fagna meg i di frelsa.

15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

Heidningarne er sokne i den grav som dei grov; deira fot er fanga i det garnet dei løynde.

16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)

Herren hev gjort seg kjend, han hev halde dom; han fangar den ugudlege i det verk hans eigne hender gjorde. (Higgajon, Sela)

17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)

Dei ugudlege skal fara burt til helheimen, alle heidningar som gløymer Gud. (Sheol h7585)

18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

For den fatige vert ikkje gløymd for alltid, dei arme folks von ikkje spillt i all æva.

19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

Statt upp, Herre, lat ikkje menneskje få magt, lat heidningarne verta dømde for di åsyn!

20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)

Set rædsla i deim, Herre! Lat heidningarne kjenna at dei er menneskje! (Sela)