Roomalaisille 4
1 Mitäs me siis sanomme meidän isämme Abrahamin lihan puolesta löytäneen?
What then, it may be asked, are we to say about Abraham, the ancestor of our nation?
2 Sillä jos Abraham on töiden kautta vanhurskaaksi tullut, niin hänellä on kerskaamista, vaan ei Jumalan edessä.
If he was pronounced righteous as the result of obedience, then he has something to boast of. Yes, but not before God.
3 Mutta mitä Raamattu sano: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
For what are the words of scripture? “Abraham had faith in God, and his faith was regarded by God as righteousness.”
4 Mutta sille, joka työtä tekee, ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.
Now wages are regarded as due to the person who works, not as a favour, but as a debt;
5 Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.
while, as for the person who does not rely on their obedience, but has faith in him who can pronounce the godless righteous, their faith is regarded by God as righteousness.
6 Niinkuin myös David sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä:
In precisely the same way David speaks of the blessing pronounced on the person who is regarded by God as righteous apart from actions –
7 Autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat.
“Blessed are those whose wrongdoings have been forgiven and over whose sins a veil has been drawn!
8 Autuas on se mies, jolle Jumala ei syntiä lue.
Blessed the man whom the Lord will never regard as sinful!”
9 Lieneekö siis tämä autuus ainoastaan ympärileikkaukselle tullut, elikkä myös esinahalle? Niinpä me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.
Is this blessing, then, pronounced on the circumcised only or on the uncircumcised as well? We say that – “Abraham’s faith was regarded by God as righteousness.”
10 Kuinkas se hänelle luettiin: koska hän oli ympärileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa, vaan esinahassa,
Under what circumstances, then, did this take place? After his circumcision or before it?
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin,
Not after, but before. And it was as a sign of this that he received the rite of circumcision – to show the righteousness due to the faith of an uncircumcised man – in order that he might be the father of all who have faith in God even when uncircumcised, so that they also may be regarded by God as righteous;
12 Ja hän tulis myös ympärileikkauksen isäksi, ei ainoasti niiden, jotka ympärileikatuista syntyneet ovat, mutta myös niiden, jotka sen uskon jälkiä vaeltavat, joka meidän isän Abrahamin esinahassa oli.
as well as father of the circumcised – to those who are not only circumcised, but who also follow our father Abraham in that faith which he had while still uncircumcised.
13 Sillä se lupaus, että hänen piti maailman perilliseksi tuleman, ei ole Abrahamille eikä hänen siemenellensä lain kautta tapahtunut, vaan uskon vanhurskauden kautta.
For the promise that he should inherit the world did not come to Abraham or his descendants through Law, but through the righteousness due to faith.
14 Sillä jos ne, jotka laista ovat, ovat perilliset, niin usko on turha ja lupaus on hukkaan tullut.
If those who take their stand on Law are to inherit the world, then faith is robbed of its meaning and the promise comes to nothing!
15 Sillä laki kehoittaa vihan; sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.
Law entails punishment; but, where no Law exists, no breach of it is possible.
16 Sentähden tulee se uskosta, että sen pitää armosta oleman: että se lupaus pitää vahva oleman kaikelle siemenelle, ei sille ainoastaan, joka lain alla on, mutta myös sille, joka Abrahamin uskosta on, joka on meidän kaikkein isämme,
That is why everything is made to depend on faith: so that everything may be God’s gift, and in order that the fulfilment of the promise may be made certain for all Abraham’s descendants – not only for those who take their stand on the Law, but also for those who take their stand on the faith of Abraham. (He is the father of us all;
17 (Niinkuin kirjoitettu on: minä asetin sinun monen pakanan isäksi) Jumalan edessä, jonka hän uskonut on, joka kuolleet eläväksi tekee ja kutsuu ne, jotka ei ole, niinkuin ne olisivat.
as scripture says – “I have made you the father of many nations.”) And this they do in the sight of that God in whom Abraham had faith, and who gives life to the dead, and speaks of what does not yet exist as if it did.
18 Ja hän uskoo sen toivon, jossa ei toivoa ollut, että hänen piti oleman monen pakanan isän, sen jälkeen kuin hänelle sanottu oli: niin pitää sinun siemenes oleman.
With no ground for hope, Abraham, sustained by hope, put faith in God; in order that, in fulfilment of the words – “So many will your descendants be,” he might become “the father of many nations.”
19 Ja ei hän tullut heikoksi uskossa eikä katsonut kuollutta ruumistansa, ehkä hän jo lähes sadan ajastajan vanha oli, eikä Saaran kuollutta kohtua.
Though he was nearly a hundred years old, yet his faith did not fail him, even when he thought of his own body, then utterly worn out, and remembered that Sarah was past bearing children.
20 Mutta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian,
He was not led by want of faith to doubt God’s promise.
21 Ja oli täydellisesti vahva siitä, että mitä Jumala lupaa, sen hän myös voi tehdä.
On the contrary, his faith gave him strength; and he praised God, in the firm conviction that what God has promised he is also able to carry out.
22 Sentähden se on myös hänelle vanhurskaudeksi luettu.
And therefore his faith “was regarded as righteousness.”
23 Niin ei se ole ainoastaan hänen tähtensä kirjoitettu, että se hänelle luettu oli,
Now these words – “it was regarded as righteousness” – were not written with reference to Abraham only;
24 Vaan myös meidän tähtemme, joille se myös pitää luettaman, kuin me sen päälle uskomme, joka meidän Herran Jesuksen kuolleista herätti,
but also with reference to us. Our faith, too, will be regarded by God in the same light, if we have faith in him who raised Jesus, our Lord, from the dead;
25 Joka meidän synteimme tähden on annettu ulos, ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös.
for Jesus was given up to death to atone for our offences, and was raised to life that we might be pronounced righteous.
