1 Kuninkaiden 2
1 Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen:
Dawutning ɵlidiƣan waⱪti yeⱪinlaxⱪanda, oƣli Sulaymanƣa tapilap mundaⱪ dedi: —
2 "Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.
«Əmdi yǝr yüzidikilǝrning ⱨǝmmisi baridiƣan yol bilǝn ketimǝn. Yürǝklik bolup, ǝrkǝktǝk bolƣin!
3 Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;
Sǝn barliⱪ ⱪiliwatⱪan ixliringda ⱨǝmdǝ barliⱪ niyǝt ⱪilƣan ixliringda rawaj tepixing üqün Musaƣa qüxürülgǝn ⱪanunda pütülgǝndǝk, Pǝrwǝrdigar Hudayingning yollirida mengip, Uning bǝlgilimiliri, Uning ǝmrliri, Uning ⱨɵkümliri wǝ agaⱨ-guwaⱨliⱪlirida qing turup, Uning tapxuruⱪini qing tutⱪin.
4 että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella'.
Xundaⱪ ⱪilƣanda Pǝrwǝrdigar manga: «Əgǝr ǝwladliring ɵz yoliƣa kɵngül bɵlüp, Mening aldimda pütün ⱪǝlbi wǝ pütün jeni bilǝn ⱨǝⱪiⱪǝttǝ mangsa, sanga ǝwladingdin Israilning tǝhtidǝ olturuxⱪa bir zat kǝm bolmaydu» dǝp eytⱪan sɵzigǝ ǝmǝl ⱪilidu.
5 Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle-tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.
Əmma Zǝruiyaning oƣli Yoabning manga ⱪilƣinini, yǝni uning ɵzi ⱪandaⱪ ⱪilip Israilning ⱪoxunidiki ikki sǝrdarni, yǝni Neriyaning oƣli Abnǝr bilǝn Yǝtǝrning oƣli Amasani urup ɵltürüp, tinq mǝzgildǝ jǝngdǝ tɵkülgǝndǝk ⱪan tɵküp, beligǝ baƣliƣan kǝmǝrgǝ wǝ putiƣa kiygǝn kǝxigǝ jǝngdǝ tɵkülgǝndǝk ⱪan qeqip, daƣ ⱪilƣanliⱪini bilisǝn.
6 Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan. (Sheol h7585)
Sǝn uni danaliⱪingƣa muwapiⱪ bir tǝrǝp ⱪilip, uning aⱪ bexining gɵrgǝ salamǝt qüxüxigǝ yol ⱪoymiƣaysǝn. (Sheol h7585)
7 Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.
Lekin Gileadliⱪ Barzillayning oƣulliriƣa meⱨribanliⱪ kɵrsitip, dastihiningdin nan yegüzgin; qünki mǝn akang Abxalomdin ⱪaqⱪinimda, ular yenimƣa kelip manga xundaⱪ ⱪilƣan.
8 Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'.
Wǝ mana Baⱨurimdin kǝlgǝn Binyamin ⱪǝbilisidin Geraning oƣli Ximǝy yeningda turidu. U mǝn Maⱨanaimƣa baridiƣanda, ǝxǝddiy lǝnǝt bilǝn meni ⱪarƣidi. Keyin u Iordan dǝryasiƣa berip mening aldimƣa kǝlgǝndǝ, mǝn Pǝrwǝrdigarning [nami] bilǝn uningƣa: «Seni ⱪiliq bilǝn ɵltürmǝymǝn» dǝp ⱪǝsǝm ⱪildim.
9 Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan." (Sheol h7585)
Əmma ⱨazir uni gunaⱨsiz dǝp sanimiƣin. Ɵzüng dana kixi bolƣandin keyin uningƣa ⱪandaⱪ ⱪilixni bilisǝn; ⱨǝrⱨalda uning aⱪ bexini ⱪanitip gɵrgǝ qüxürgin». (Sheol h7585)
10 Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
Dawut ɵz ata-bowliri bilǝn bir yǝrdǝ uhlidi. U «Dawutning xǝⱨiri» [degǝn jayda] dǝpnǝ ⱪilindi.
11 Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.
Dawutning Israilƣa sǝltǝnǝt ⱪilƣan waⱪti ⱪiriⱪ yil idi; u Ⱨebronda yǝttǝ yil sǝltǝnǝt ⱪilip, Yerusalemda ottuz üq yil sǝltǝnǝt ⱪildi.
12 Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
Sulayman atisi Dawutning tǝhtidǝ olturdi; uning sǝltǝniti heli mustǝⱨkǝmlǝndi.
13 Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa".
Əmma Ⱨaggitning oƣli Adoniya Sulaymanning anisi Bat-Xebaning ⱪexiƣa bardi. U uningdin: — Tinqliⱪ mǝⱪsitidǝ kǝldingmu? — dǝp soridi. U: — Xundaⱪ, tinqliⱪ mǝⱪsitidǝ, dedi.
14 Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu".
U yǝnǝ: — Sanga bir sɵzüm bar idi, dedi. U: — Sɵzüngni eytⱪin, dedi.
15 Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
U: — Bilisǝnki, padixaⱨliⱪ ǝslidǝ meningki idi, wǝ pütün Israil meni padixaⱨ bolidu dǝp, manga ⱪaraytti. Lekin padixaⱨliⱪ mǝndin ketip, inimning ilkigǝ ɵtti; qünki Pǝrwǝrdigarning iradisi bilǝn u uningki boldi.
16 Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu".
Əmdi sanga bir iltimasim bar. Meni yandurmiƣin, dedi. U: — Eytⱪin, dedi.
17 Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle-sillä sinulta hän ei sitä kiellä-että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi".
U: — Sǝndin ɵtünimǝn, Sulayman padixaⱨⱪa mǝn üqün eytⱪinki — qünki u sanga yaⱪ demǝydu! — U Xunamliⱪ Abixagni manga hotunluⱪⱪa bǝrsun, dedi.
18 Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
Bat-Xeba: — Maⱪul; sǝn üqün padixaⱨⱪa sɵz ⱪilay, dedi.
19 Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa.
Bat-Xeba Adoniya üqün sɵz ⱪilƣili Sulayman padixaⱨning aldiƣa bardi. Padixaⱨ ⱪopup aldiƣa berip, anisiƣa tǝzim ⱪildi. Andin tǝhtigǝ berip olturup padixaⱨning anisiƣa bir tǝhtni kǝltürdi. Xuning bilǝn u uning ong yenida olturup, uningƣa: —
20 Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä".
Sanga kiqikkinǝ bir iltimasim bar. Meni yandurmiƣin, dedi. Padixaⱨ uningƣa: — I ana, sorawǝrgin, mǝn seni yandurmaymǝn, dedi.
21 Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi".
U: — Akang Adoniyaƣa Xunamliⱪ Abixagni hotunluⱪⱪa bǝrgüzgin, dedi.
22 Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle-hänhän on minun vanhin veljeni-hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."
Sulayman padixaⱨ jawab berip anisiƣa: — Nemixⱪa Adoniya üqün Xunamliⱪ Abixagni soraysǝn? U akam bolƣanikǝn, uning üqün, Abiyatar kaⱨin üqün wǝ Zǝruiyaning oƣli Yoab üqün padixaⱨliⱪnimu sorimamsǝn! — dedi.
23 Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.
Sulayman padixaⱨ Pǝrwǝrdigar bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilip mundaⱪ dedi: — Adoniya xu sɵzni ⱪilƣini üqün ɵlmisǝ, Huda meni ursun yaki uningdin artuⱪ jazalisun!
24 Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava."
Mening ornumni mustǝⱨkǝm ⱪilƣan, atamning tǝhtidǝ olturƣuzƣan, Ɵz wǝdisi boyiqǝ manga bir ɵyni ⱪurƣan Pǝrwǝrdigarning ⱨayati bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, Adoniya bügün ɵlümgǝ mǝⱨküm ⱪilinidu, dedi.
25 Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.
Xuning bilǝn Sulayman padixaⱨ Yǝⱨoyadaning oƣli Binayani bu ixⱪa ǝwǝtti; u uni qepip ɵltürdi.
26 Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."
Padixaⱨ Abiyatar kaⱨinƣa: — Mang, Anatottiki ɵz etizliⱪingƣa barƣin. Sǝn ɵlümgǝ layiⱪsǝn, lekin sǝn Rǝb Pǝrwǝrdigarning ǝⱨdǝ sanduⱪini atam Dawutning aldida kɵtürgǝnliking tüpǝylidin, wǝ atamning tartⱪan ⱨǝmmǝ azab-oⱪubǝtliridǝ uningƣa ⱨǝmdǝrd bolƣining üqün, mǝn ⱨazir seni ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪilmaymǝn, dedi.
27 Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.
Andin Sulayman Abiyatarni Pǝrwǝrdigarƣa kaⱨin boluxtin juda ⱪilip ⱨǝydidi. Xuning bilǝn Pǝrwǝrdigarning Əlining jǝmǝti toƣruluⱪ Xiloⱨda eytⱪan sɵzi ǝmǝlgǝ axuruldi.
28 Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille-sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin-pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.
Buning hǝwiri Yoabⱪa yǝtkǝndǝ (qünki Yoab Abxalomƣa ǝgǝxmigǝn bolsimu, Adoniyaƣa ǝgǝxkǝnidi) Yoab Pǝrwǝrdigarning qediriƣa ⱪeqip ⱪurbangaⱨning münggüzlirini tutti.
29 Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi".
Sulayman padixaⱨⱪa: «Mana, Yoab Pǝrwǝrdigarning qediriƣa ⱪeqip berip, ⱪurbangaⱨning yenida turidu» degǝn hǝwǝr yǝtküzüldi. Sulayman Yǝⱨoyadaning oƣli Binayani xu yǝrgǝ ǝwǝtip: — Mang, uni ɵltürüwǝtkin, dedi.
30 Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen". Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle".
Binaya Pǝrwǝrdigarning qediriƣa berip uningƣa: — «Padixaⱨ seni buyaⱪⱪa qiⱪsun!» dedi, dedi. U: — Yaⱪ, muxu yǝrdǝ ɵlimǝn, dedi. Binaya padixaⱨning yeniƣa ⱪaytip uningƣa hǝwǝr berip: — Yoab mundaⱪ-mundaⱪ dedi, manga xundaⱪ jawab bǝrdi, dedi.
31 Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.
Padixaⱨ uningƣa: — U ɵzi degǝndǝk ⱪilip, uni qepip ɵltürgin wǝ uni dǝpnǝ ⱪilƣin. Xuning bilǝn Yoab tɵkkǝn naⱨǝⱪ ⱪan mǝndin wǝ atamning jǝmǝtidin kɵtürülüp kǝtkǝy.
32 Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.
Xundaⱪ ⱪilip atam Dawut bihǝwǝr ǝⱨwalda u ɵzidin adil wǝ esil ikki adǝmni, yǝni Israilning ⱪoxunining sǝrdari nǝrning oƣli Abnǝr bilǝn Yǝⱨudaning ⱪoxunining sǝrdari Yǝtǝrning oƣli Amasani ⱪiliqliƣini üqün, Pǝrwǝrdigar u tɵkkǝn ⱪanni ɵz bexiƣa yanduridu.
33 Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti."
Ularning ⱪeni Yoabning bexi wǝ nǝslining bexiƣa mǝnggü yanƣay; lekin Dawut, uning nǝsli, jǝmǝti wǝ tǝhtigǝ ǝbǝdil’ǝbǝdgiqǝ Pǝrwǝrdigardin tinq-hatirjǝmlik bolƣay, dedi.
34 Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.
Yǝⱨoyadaning oƣli Binaya qiⱪip uni qepip, ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪildi. Andin u qɵldiki ɵz ɵyidǝ dǝpnǝ ⱪilindi.
35 Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.
Padixaⱨ Yǝⱨoyadaning oƣli Binayani uning orniƣa ⱪoxunning sǝrdari ⱪildi; padixaⱨ Abiyatarning orniƣa Zadokni kaⱨin ⱪilip tǝyinlidi.
36 Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne.
Andin keyin padixaⱨ Ximǝyni qaⱪirip uningƣa: — Yerusalemda ɵzünggǝ bir ɵy selip u yǝrdǝ olturƣin. Baxⱪa ⱨeq yǝrgǝ qiⱪma.
37 Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle."
Əgǝr sǝn qiⱪip Kidron jilƣisidin ɵtsǝng, xuni eniⱪ bilip ⱪoyki, xu kündǝ sǝn xǝksiz ɵlisǝn. Sening ⱪening ɵz bexingƣa qüxidu, dedi.
38 Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.
Ximǝy padixaⱨⱪa: — Ƣojamning sɵzi bǝrⱨǝⱪtur. Ƣojam padixaⱨ eytⱪandǝk ⱪulliri xundaⱪ ⱪilidu, dedi. Xuning bilǝn Ximǝy uzun waⱪitⱪiqǝ Yerusalemda turdi.
39 Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa".
Üq yildin keyin xundaⱪ boldiki, Ximǝyning ⱪulliridin ikkisi ⱪeqip Maakaⱨning oƣli, Gatning padixaⱨi Aⱪixning ⱪexiƣa bardi. Ximǝygǝ: — Mana ⱪulliring Gat xǝⱨiridǝ turidu, degǝn hǝwǝr yǝtküzüldi.
40 Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.
Ximǝy exikini toⱪup ⱪullirini izdigili Gatⱪa, Aⱪixning yeniƣa bardi. Andin u yenip ɵz ⱪullirini Gattin elip kǝldi.
41 Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,
Sulaymanƣa: — Ximǝy Yerusalemdin Gatⱪa berip kǝldi, dǝp hǝwǝr yǝtküzüldi.
42 lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut'.
Padixaⱨ Ximǝyni qaⱪirtip uningƣa: — Mǝn seni Pǝrwǝrdigar bilǝn ⱪǝsǝm ⱪildurup: — Xuni eniⱪ bilip ⱪoyki, sǝn ⱪaysi küni qiⱪip birǝr yǝrgǝ barƣan bolsang, sǝn xu künidǝ xǝksiz ɵlisǝn, dǝp agaⱨlandurup eytmiƣanmidim? Ɵzüngmu, mǝn angliƣan sɵz bǝrⱨǝⱪ, degǝnidingƣu?
43 Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?"
Xundaⱪ bolƣanikǝn, nemixⱪa ɵzüng Pǝrwǝrdigar aldida ⱪilƣan ⱪǝsimingni buzup, mǝn sanga buyruƣan buyruⱪumnimu tutmiding? — dedi.
44 Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.
Padixaⱨ Ximǝygǝ yǝnǝ: Sǝn atam Dawutⱪa ⱪilƣan ⱨǝmmǝ rǝzillikni obdan bilisǝn, u kɵnglünggǝ ayandur. Mana Pǝrwǝrdigar rǝzillikingni ɵz bexingƣa yanduridu.
45 Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä."
Lekin Sulayman padixaⱨ bolsa bǝrikǝtlinip, Dawutning tǝhti Pǝrwǝrdigarning aldida ǝbǝdil’ǝbǝd mustǝⱨkǝm ⱪilinidu, dedi.
46 Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.
Andin padixaⱨning buyruⱪi bilǝn Yǝⱨoyadaning oƣli Binaya qiⱪip uni qepip ɵltürdi. Padixaⱨliⱪ bolsa Sulaymanning ⱪolida mustǝⱨkǝm ⱪilindi.
