Jobin 16

1 Job vastasi ja sanoi:

Job reprit la parole et dit:

2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

De tels discours, j’en ai entendu beaucoup: vous êtes tous de pauvres consolateurs.

3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

Y aura-t-il une fin à ces paroles qui sonnent creux? Qu’est-ce donc qui te contraint de répliquer?

4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

Moi aussi, je pourrais parler comme vous, si seulement vous étiez à ma place; je pourrais aligner des paroles contre vous et hocher la tête à votre sujet.

5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

Je vous donnerais du réconfort avec ma bouche, et le mouvement de mes lèvres serait votre soulagement.

6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

Maintenant; si je parle, ma douleur n’en sera pas adoucie; si je m’abstiens, me lâchera-t-elle pour cela?

7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

Oui, à l’heure présente Dieu m’a exténué; tu as jeté le trouble dans tout mon entourage.

8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

Tu m’as couvert de rides qui sont autant de témoins à charge; ma maigreur elle-même me trahit et dépose contre moi.

9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

Sa fureur me déchire, me traite en ennemi; il grince des dents contre moi: mon adversaire darde sur moi ses regards.

10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

Ils ouvrent contre moi une bouche béante, ils me frappent ignominieusement sur les joues: en bande ils s’attroupent autour de moi.

11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

Le Tout-Puissant me livre à des écervelés; il me jette en proie aux mains des méchants.

12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

Je vivais paisible, et il m’a broyé; il m’a saisi par la nuque et mis en pièces; il m’a dressé comme une cible à ses coups.

13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

Ses archers me cernent de toutes parts; sans pitié il me perce les reins, répand à terre mon fiel.

14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

Il ouvre en moi brèche sur brèche, il court sur moi comme un guerrier puissant.

15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

J’Ai cousu un cilice sur ma peau desséchée et traîné mon front dans la poussière.

16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

J’Ai le visage tout bouffi par les pleurs; une nuit noire s’étend sur mes paupières.

17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

Et aucune injustice ne souille mes mains! Et ma prière a toujours été pure!

18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

O terre, ne recouvre pas mon sang! Qu’aucun obstacle n’arrête mes cris!

19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

Dès maintenant j’ai un témoin pour moi dans les cieux, un répondant dans les régions supérieures.

20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

Mes amis se raillent de moi: c’est vers Dieu que s’élèvent mes yeux baignés de larmes,

21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

pour qu’il soit lui-même arbitre entre l’homme et Dieu, entre le fils de l’homme et son semblable.

22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."

Car ce peu d’années vont s’écouler, et je prendrai un chemin par où je ne repasserai point.