Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Høyr kor visdomsmøyi ropar, og vitet høgmælt talar!
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Uppe på haugar ved vegen, der stigarne møtest, stend ho,
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
attmed portarne ut or byen, ved døra-inngangen ropar ho høgt:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
«Godtfolk, eg ropar på dykk, og til mannsborni ljomar mi røyst.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Fåkunnige, lær dykk klokskap, og de dårar, vinn dykk vit!
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Høyr, eg talar gjæve ord, og ærlegt er det som lipporne segjer;
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
ja, sanning talar min gom, og lipporne styggjest ved gudløysa.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Alle ord i min munn er rette, det finst ikkje fult eller falskt i deim.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Dei er alle sanne for den kloke og rette for deim som fann kunnskap.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Tak då min age heller enn sylv og kunnskap framfyre utvalt gull!
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
For visdom er betre enn perlor, og av alle skattar er ingen som denne.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Eg, visdomen, skyner meg på klokskap, og vit på rådleggjing hev eg.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Otte for Herren er hat til det vonde; stormod og storlæte, åtferd stygg, og ein munn full av fals eg hatar.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Hjå meg er råd og dug, eg er vit, hjå meg er magt.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Eg gjer at kongar råder, og at hovdingar dømer rett.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Eg gjer at styrarar styrer og fyrstar - alle domarar på jordi.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Eg elskar deim som meg elskar, og dei som leitar meg upp, skal meg finna.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Rikdom og æra er hjå meg, gamalt gods og rettferd.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Mi frukt er betre enn gull, ja skiraste gullet, og den vinning eg gjev, er betre enn utvalt sylv.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Eg gjeng på rettferds veg, midt på rettvise-stigar,
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
For eg vil gjeva gods åt deim som elskar meg og fylla deira forråd.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Herren skapte meg til fyrste verket sitt, fordom fyrr han gjorde noko anna.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Alt frå æva er eg innsett, frå upphavet, fyrr jordi vart til.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Fyrr djupi var til, vart eg fødd, då det ei fanst kjeldor fulle med vatn,
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
fyrr fjelli var søkkte ned, fyre haugar vart eg fødd,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
fyrr han skapte jord og mark og den fyrste moldklump i verdi.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Då han laga himmelen, var eg der, då han slo kvelv yver djupet.
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Då han feste skyerne i det høge, då kjeldorne fossa fram or djupet,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
då han sette grensa for havet, so vatnet ei gjekk lenger enn han baud, då han la grunnvollar for jordi,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
då var eg verksmeister hjå han og var til hugnad for han dag etter dag, eg leika meg stødt for hans åsyn.
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Eg leika på heile jordkringen hans og hadde min hugnad i manneborni.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Og no, born, høyr på meg! Sæle er dei som held mine vegar.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Høyr på tukt og vert vise, og slepp ho ikkje ifrå dykk!
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Sæl den mann som høyrer på meg, so han dagstødt vaker ved dørerne mine og vaktar dørstokkarne mine.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
For den som finn meg, finn livet og fær velsigning frå Herren.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Men den som missar meg, skader seg sjølv, og alle som hatar meg, elskar dauden.»
