Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Usliši mojo molitev, oh Gospod in moje vpitje naj pride do tebe.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Svojega obraza ne skrivaj pred menoj na dan, ko sem v stiski; nagni k meni svoje uho. Na dan, ko kličem, mi naglo odgovori.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Kajti moji dnevi so použiti kakor dim in moje kosti so sežgane kakor ognjišče.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Moje srce je prizadeto in ovenelo kakor trava, tako da pozabljam jesti svoj kruh.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Zaradi glasu mojega stokanja se moje kosti lepijo na mojo kožo.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Podoben sem pelikanu iz divjine; podoben sem sovi v puščavi.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Bedim in sem kakor vrabec sam na strehi.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Moji sovražniki me ves dan grajajo in tisti, ki so besni name, prisegajo zoper mene.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Kajti pepel sem jedel kakor kruh in svojo pijačo sem mešal z jokom,

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

zaradi tvojega ogorčenja in tvojega besa, kajti vzdignil si me in me vrgel dol.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Moji dnevi so kakor senca, ki se zmanjšuje in izsušen sem kakor trava.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Toda ti, oh Gospod, boš ostal na veke in tvoj spomin vsem rodovom.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Vstal boš in imel usmiljenje do Siona, kajti čas, da mu [izkažeš] naklonjenost, da, določeni čas je prišel.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Kajti tvoji služabniki uživajo v njegovih kamnih in so naklonjeni njegovemu prahu.

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Tako se bodo pogani bali Gospodovega imena in vsi kralji zemlje tvoje slave.

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Ko bo Gospod zgradil Sion, se bo prikazal v svoji slavi.

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Upošteval bo molitev revežev in ne bo preziral njihove molitve.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

To bo zapisano za prihajajoči rod; in ljudstvo, ki bo ustvarjeno, bo hvalilo Gospoda.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Kajti on je pogledal dol iz višine svojega svetišča, z nebes je Gospod pogledal zemljo,

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

da usliši stokanje jetnika, da osvobodi tiste, ki so določeni za smrt,

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

da oznani Gospodovo ime na Sionu in njegovo hvalo v Jeruzalemu,

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

ko se zberejo skupaj ljudstva in kraljestva, da služijo Gospodu.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Oslabil je mojo moč na poti, skrajšal je moje dneve.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Rekel sem: »Oh moj Bog, ne odstrani me v sredi mojih dni; tvoja leta so skozi vse rodove.«

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Od davnine si položil temelj zemlji in nebo je delo tvojih rok.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Ta [dva] bosta izginila, toda ti boš ostal. Da, vsa se bosta postarala kakor obleka; zamenjal ju boš kakor suknjo in bosta zamenjani,

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

toda ti si isti in tvoja leta ne bodo imela konca.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Otroci tvojih služabnikov bodo nadaljevali in njihovo seme bo utrjeno pred teboj.