Psalmien 69

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

Au chef des chantres. Sur les lis. De David. Sauve-moi, ô Dieu! Car les eaux menacent ma vie.

2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

J’enfonce dans la boue, sans pouvoir me tenir; Je suis tombé dans un gouffre, et les eaux m’inondent.

3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

Je m’épuise à crier, mon gosier se dessèche, Mes yeux se consument, tandis que je regarde vers mon Dieu.

4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

Ils sont plus nombreux que les cheveux de ma tête, Ceux qui me haïssent sans cause; Ils sont puissants, ceux qui veulent me perdre, Qui sont à tort mes ennemis. Ce que je n’ai pas dérobé, il faut que je le restitue.

5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

O Dieu! Tu connais ma folie, Et mes fautes ne te sont point cachées.

6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

Que ceux qui espèrent en toi ne soient pas confus à cause de moi, Seigneur, Éternel des armées! Que ceux qui te cherchent ne soient pas dans la honte à cause de moi, Dieu d’Israël!

7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

Car c’est pour toi que je porte l’opprobre, Que la honte couvre mon visage;

8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

Je suis devenu un étranger pour mes frères, Un inconnu pour les fils de ma mère.

9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

Car le zèle de ta maison me dévore, Et les outrages de ceux qui t’insultent tombent sur moi.

10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Je verse des larmes et je jeûne, Et c’est ce qui m’attire l’opprobre;

11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

Je prends un sac pour vêtement, Et je suis l’objet de leurs sarcasmes.

12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

Ceux qui sont assis à la porte parlent de moi, Et les buveurs de liqueurs fortes me mettent en chansons.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

Mais je t’adresse ma prière, ô Éternel! Que ce soit le temps favorable, ô Dieu, par ta grande bonté! Réponds-moi, en m’assurant ton secours!

14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

Retire-moi de la boue, et que je n’enfonce plus! Que je sois délivré de mes ennemis et du gouffre!

15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

Que les flots ne m’inondent plus, Que l’abîme ne m’engloutisse pas, Et que la fosse ne se ferme pas sur moi!

16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

Exauce-moi, Éternel! Car ta bonté est immense. Dans tes grandes compassions, tourne vers moi les regards,

17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

Et ne cache pas ta face à ton serviteur! Puisque je suis dans la détresse, hâte-toi de m’exaucer!

18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

Approche-toi de mon âme, délivre-la! Sauve-moi, à cause de mes ennemis!

19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

Tu connais mon opprobre, ma honte, mon ignominie; Tous mes adversaires sont devant toi.

20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

L’opprobre me brise le cœur, et je suis malade; J’attends de la pitié, mais en vain, Des consolateurs, et je n’en trouve aucun.

21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

Ils mettent du fiel dans ma nourriture, Et, pour apaiser ma soif, ils m’abreuvent de vinaigre.

22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

Que leur table soit pour eux un piège, Et un filet au sein de leur sécurité!

23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

Que leurs yeux s’obscurcissent et ne voient plus, Et fais continuellement chanceler leurs reins!

24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

Répands sur eux ta colère, Et que ton ardente fureur les atteigne!

25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

Que leur demeure soit dévastée, Qu’il n’y ait plus d’habitants dans leurs tentes!

26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

Car ils persécutent celui que tu frappes, Ils racontent les souffrances de ceux que tu blesses.

27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

Ajoute des iniquités à leurs iniquités, Et qu’ils n’aient point part à ta miséricorde!

28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

Qu’ils soient effacés du livre de vie, Et qu’ils ne soient point inscrits avec les justes!

29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

Moi, je suis malheureux et souffrant: O Dieu, que ton secours me relève!

30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

Je célébrerai le nom de Dieu par des cantiques, Je l’exalterai par des louanges.

31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

Cela est agréable à l’Éternel, plus qu’un taureau Avec des cornes et des sabots.

32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

Les malheureux le voient et se réjouissent; Vous qui cherchez Dieu, que votre cœur vive!

33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

Car l’Éternel écoute les pauvres, Et il ne méprise point ses captifs.

34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

Que les cieux et la terre le célèbrent, Les mers et tout ce qui s’y meut!

35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

Car Dieu sauvera Sion, et bâtira les villes de Juda; On s’y établira, et l’on en prendra possession;

36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

La postérité de ses serviteurs en fera son héritage, Et ceux qui aiment son nom y auront leur demeure.