Hébreux 10
1 Car la loi, qui n'est qu'une ombre des biens à venir, et non l'image même de ces biens, ne peut jamais, avec les mêmes sacrifices qu'on offre chaque année, rendre parfaits ceux qui s'approchent.
Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
2 Ou bien n'auraient-ils pas cessé d'être offerts, parce que les adorateurs, une fois purifiés, n'auraient plus eu conscience de leurs péchés?
Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3 Mais dans ces sacrifices, il y a un rappel annuel des péchés.
Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4 Car il est impossible que le sang des taureaux et des boucs ôte les péchés.
Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
5 C'est pourquoi, lorsqu'il vient dans le monde, il dit, « Tu n'as pas désiré de sacrifice et d'offrande, mais tu as préparé un corps pour moi.
Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
6 Tu n'as pas aimé les holocaustes entiers et les sacrifices pour le péché.
Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
7 Et je dis: « Voici, je suis venu (il est écrit de moi dans le rouleau du livre)". pour faire ta volonté, ô Dieu. »
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
8 Ayant dit auparavant: « Tu n'as pas désiré les sacrifices et les offrandes, les holocaustes entiers et les sacrifices pour le péché, et tu n'y as pas pris plaisir » (ceux qui sont offerts selon la loi),
Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
9 il a dit ensuite: « Voici, je suis venu pour faire ta volonté ». Il enlève les premiers, afin d'établir les seconds,
Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
10 volonté par laquelle nous avons été sanctifiés par l'offrande du corps de Jésus-Christ une fois pour toutes.
Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
11 Tout prêtre, en effet, se tient chaque jour debout pour servir et offrir souvent les mêmes sacrifices, qui ne peuvent jamais ôter les péchés.
Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
12 Mais lui, après avoir offert pour toujours un seul sacrifice pour les péchés, s'est assis à la droite de Dieu.
Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
13 Depuis lors, il attend que ses ennemis soient devenus le marchepied de ses pieds.
Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
14 Car, par une seule offrande, il a rendu parfaits pour toujours ceux qui sont sanctifiés.
Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
15 Le Saint-Esprit nous en rend aussi témoignage, car après avoir dit,
Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
16 « Voici l'alliance que je conclurai avec eux. après ces jours-là », dit le Seigneur, « Je mettrai mes lois sur leur cœur, Je les écrirai aussi sur leur esprit; » puis il dit,
Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
17 « Je ne me souviendrai plus de leurs péchés ni de leurs iniquités. »
Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
18 Or, là où il y a rémission, il n'y a plus d'offrande pour le péché.
Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
19 Ayant donc, frères, la hardiesse d'entrer dans le sanctuaire par le sang de Jésus,
Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
20 par le chemin qu'il nous a frayé, un chemin nouveau et vivant, à travers le voile, c'est-à-dire sa chair,
Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
21 et ayant un grand prêtre sur la maison de Dieu,
Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
22 approchons-nous avec un cœur sincère, dans la plénitude de la foi, le cœur purifié d'une mauvaise conscience et le corps lavé d'une eau pure,
Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
23 retenant sans faiblir la confession de notre espérance, car celui qui a promis est fidèle.
Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
24 Réfléchissons aux moyens de nous exciter les uns les autres à l'amour et aux bonnes œuvres,
Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25 sans renoncer à nous réunir, comme c'est la coutume de quelques-uns, mais en nous exhortant les uns les autres, et cela d'autant plus que vous voyez s'approcher le Jour.
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26 Car si nous péchons volontairement après avoir reçu la connaissance de la vérité, il ne reste plus de sacrifice pour les péchés,
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 mais une attente redoutable du jugement, et une ardeur de feu qui dévorera les adversaires.
Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28 L'homme qui ne respecte pas la loi de Moïse meurt sans pitié, sur la parole de deux ou trois témoins.
Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29 De quel pire châtiment pensez-vous que sera jugé digne celui qui a foulé aux pieds le Fils de Dieu, qui a tenu pour impie le sang de l'alliance par laquelle il a été sanctifié, et qui a insulté l'Esprit de grâce?
Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30 Car nous connaissons celui qui a dit: « La vengeance m'appartient. Je rendrai la pareille, dit le Seigneur. Et encore: « Le Seigneur jugera son peuple. »
Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31 C'est une chose redoutable que de tomber entre les mains du Dieu vivant.
Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
32 Mais rappelez-vous les jours anciens, où, après avoir été éclairés, vous avez enduré un grand combat dans les souffrances:
Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
33 d'une part, en étant exposés à l'opprobre et à l'oppression, d'autre part, en devenant participants de ceux qui étaient ainsi traités.
Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
34 Mais vous avez eu pitié de moi dans mes chaînes et vous avez accepté avec joie le pillage de vos biens, sachant que vous avez pour vous un bien meilleur et durable dans les cieux.
Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
35 Ne jetez donc pas votre audace, qui a une grande récompense.
Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
36 Car il vous faut de l'endurance, afin que, ayant fait la volonté de Dieu, vous receviez la promesse.
Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
37 « Dans très peu de temps, celui qui vient viendra viendra et n'attendra pas.
Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
38 Mais le juste vivra par la foi. S'il se rétracte, mon âme n'a aucun plaisir en lui. »
Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
39 Mais nous ne sommes pas de ceux qui reculent jusqu'à la destruction, mais de ceux qui ont la foi pour le salut de l'âme.
Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
