Job 9

1 Et Job prit la parole, et dit:

Job vastasi ja sanoi:

2 Certainement, je sais qu'il en est ainsi; et comment l'homme serait-il juste devant Dieu?

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

3 S'il veut plaider avec lui, il ne lui répondra pas une fois sur mille.

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

4 Il est habile en son intelligence, et puissant en sa force: qui lui a résisté et s'en est bien trouvé?

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

5 Il transporte les montagnes, et elles ne le savent pas; il les bouleverse en sa fureur;

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

6 Il fait trembler la terre sur sa base, et ses colonnes sont ébranlées.

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

7 Il parle au soleil, et le soleil ne se lève pas; et il met un sceau sur les étoiles.

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

8 Seul, il étend les cieux, et il marche sur les hauteurs de la mer.

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

9 Il a créé la grande Ourse, l'Orion, et la Pléiade, et les régions cachées du midi.

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

10 Il fait de grandes choses qu'on ne peut sonder, de merveilleuses choses qu'on ne peut compter.

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

11 Voici, il passe près de moi, et je ne le vois pas; il passe encore, et je ne l'aperçois pas.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

12 S'il ravit, qui le lui fera rendre? Qui lui dira: Que fais-tu?

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

13 Dieu ne revient pas sur sa colère; sous lui sont abattus les plus puissants rebelles.

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

14 Combien moins lui pourrais-je répondre, moi, et choisir mes paroles pour lui parler!

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

15 Quand j'aurais raison, je ne lui répondrais pas; je demanderais grâce à mon juge!

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

16 Si je le citais, et qu'il me répondît, je ne croirais pas qu'il voulût écouter ma voix,

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

17 Lui qui fond sur moi dans une tempête, et qui multiplie mes plaies sans motif.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

18 Il ne me permet point de reprendre haleine; il me rassasie d'amertume.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

19 S'il est question de force, il dit: “Me voilà! “S'il est question de droit: “Qui m'assigne? “

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

20 Quand même je serais juste, ma bouche me condamnerait; je serais innocent, qu'elle me déclarerait coupable.

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

21 Je suis innocent. Je ne me soucie pas de vivre, je ne fais aucun cas de ma vie.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

22 Tout se vaut! C'est pourquoi j'ai dit: Il détruit l'innocent comme l'impie.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

23 Quand un fléau soudain répand la mort, il se rit des épreuves des innocents.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

24 La terre est livrée aux mains des méchants; il couvre les yeux de ceux qui la jugent. Si ce n'est lui, qui est-ce donc

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

25 Mes jours ont été plus légers qu'un courrier; ils se sont enfuis, sans voir le bonheur;

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

26 Ils ont glissé comme des barques de roseaux, comme l'aigle qui fond sur sa proie.

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

27 Si je dis: Je veux oublier ma plainte, quitter mon air triste, et reprendre ma sérénité,

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

28 Je suis effrayé de toutes mes douleurs: je sais que tu ne me jugeras pas innocent.

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

29 Moi, je suis condamné, pourquoi me fatiguer en vain?

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

30 Quand je me laverais dans la neige, quand je purifierais mes mains dans la potasse,

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

31 Tu me plongerais dans le fossé, et mes vêtements m'auraient en horreur.

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

32 Car il n'est pas un homme comme moi pour que je lui réponde, pour que nous allions ensemble en justice.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

33 Il n'y a pas d'arbitre entre nous, qui pose sa main sur nous deux.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

34 Qu'il ôte sa verge de dessus moi, et que ses terreurs ne me troublent plus!

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

35 Alors je lui parlerai sans crainte; car, dans l'état où je me trouve, je ne suis plus à moi.

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.