Klagelieder 3

1 Ich bin der Mann, der Elend gesehen durch die Rute seines Grimmes.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Mich hat er geleitet und geführt in Finsternis und Dunkel.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Nur gegen mich kehrt er immer wieder seine Hand den ganzen Tag.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Er hat verfallen lassen mein Fleisch und meine Haut, meine Gebeine hat er zerschlagen.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Bitterkeit und Mühsal hat er wider mich gebaut und mich damit umringt.

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 Er ließ mich wohnen in Finsternissen, gleich den Toten der Urzeit.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Er hat mich umzäunt, daß ich nicht herauskommen kann; er hat schwer gemacht meine Fesseln.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 Wenn ich auch schreie und rufe, so hemmt er mein Gebet.

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 Meine Wege hat er mit Quadern vermauert, meine Pfade umgekehrt.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 Ein lauernder Bär ist er mir, ein Löwe im Versteck.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Er hat mir die Wege entzogen und hat mich zerfleischt, mich verwüstet.

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 Er hat seinen Bogen gespannt und mich wie ein Ziel dem Pfeile hingestellt.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Er ließ in meine Nieren dringen die Söhne seines Köchers.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Meinem ganzen Volke bin ich zum Gelächter geworden, bin ihr Saitenspiel den ganzen Tag.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Mit Bitterkeiten hat er mich gesättigt, mit Wermut mich getränkt.

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 Und er hat mit Kies meine Zähne zermalmt, hat mich niedergedrückt in die Asche.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Und du verstießest meine Seele vom Frieden, ich habe des Guten vergessen.

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 Und ich sprach: Dahin ist meine Lebenskraft und meine Hoffnung auf Jehova.

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Gedenke meines Elends und meines Umherirrens, des Wermuts und der Bitterkeit!

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Beständig denkt meine Seele daran und ist niedergebeugt in mir.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Dies will ich mir zu Herzen nehmen, darum will ich hoffen:

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 Es sind die Gütigkeiten Jehovas, daß wir nicht aufgerieben sind; denn seine Erbarmungen sind nicht zu Ende;

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 sie sind alle Morgen neu, deine Treue ist groß.

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 Jehova ist mein Teil, sagt meine Seele; darum will ich auf ihn hoffen.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Gütig ist Jehova gegen die, welche auf ihn harren, gegen die Seele, die nach ihm trachtet.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Es ist gut, daß man still warte auf die Rettung Jehovas.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Es ist dem Manne gut, daß er das Joch in seiner Jugend trage.

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Er sitze einsam und schweige, weil er es ihm auferlegt hat;

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 er lege seinen Mund in den Staub; vielleicht gibt es Hoffnung.

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 Dem, der ihn schlägt, reiche er den Backen dar, werde mit Schmach gesättigt.

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 Denn der Herr verstößt nicht ewiglich;

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 sondern wenn er betrübt hat, erbarmt er sich nach der Menge seiner Gütigkeiten.

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Denn nicht von Herzen plagt und betrübt er die Menschenkinder.

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 Daß man alle Gefangenen der Erde unter seinen Füßen zertrete,

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 das Recht eines Mannes beuge vor dem Angesicht des Höchsten,

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 einem Menschen Unrecht tue in seiner Streitsache: Sollte der Herr nicht darauf achten?

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Wer ist, der da sprach, und es geschah, ohne daß der Herr es geboten?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 Das Böse und das Gute, geht es nicht aus dem Munde des Höchsten hervor?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Was beklagt sich der lebende Mensch? Über seine Sünden beklage sich der Mann!

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 Prüfen und erforschen wir unsere Wege, und laßt uns zu Jehova umkehren!

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 Laßt uns unser Herz samt den Händen erheben zu Gott im Himmel!

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 Wir, wir sind abgefallen und sind widerspenstig gewesen; du hast nicht vergeben.

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 Du hast dich in Zorn gehüllt und hast uns verfolgt; du hast hingemordet ohne Schonung.

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 Du hast dich in eine Wolke gehüllt, so daß kein Gebet hindurchdrang.

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Du hast uns zum Kehricht und zum Ekel gemacht inmitten der Völker.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 Alle unsere Feinde haben ihren Mund gegen uns aufgesperrt.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Grauen und Grube sind über uns gekommen, Verwüstung und Zertrümmerung.

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Mit Wasserbächen rinnt mein Auge wegen der Zertrümmerung der Tochter meines Volkes.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Mein Auge ergießt sich ruhelos und ohne Rast,

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 bis Jehova vom Himmel herniederschaue und dareinsehe.

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Mein Auge schmerzt mich wegen aller Töchter meiner Stadt.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Wie einen Vogel haben mich heftig gejagt, die ohne Ursache meine Feinde sind.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 Sie haben mein Leben in die Grube hinein vernichtet und Steine auf mich geworfen.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Wasser strömten über mein Haupt; ich sprach: Ich bin abgeschnitten!

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 Jehova, ich habe deinen Namen angerufen aus der tiefsten Grube.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 Du hast meine Stimme gehört; verbirg dein Ohr nicht vor meinem Seufzen, meinem Schreien!

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 Du hast dich genaht an dem Tage, da ich dich anrief; du sprachst: Fürchte dich nicht!

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Herr, du hast die Rechtssachen meiner Seele geführt, hast mein Leben erlöst.

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 Jehova, du hast meine Bedrückung gesehen; verhilf mir zu meinem Rechte!

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 Du hast gesehen alle ihre Rache, alle ihre Anschläge gegen mich.

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Jehova, du hast ihr Schmähen gehört, alle ihre Anschläge wider mich,

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 das Gerede derer, die wider mich aufgestanden sind, und ihr Sinnen wider mich den ganzen Tag.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Schaue an ihr Sitzen und ihr Aufstehen! Ich bin ihr Saitenspiel.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Jehova, erstatte ihnen Vergeltung nach dem Werke ihrer Hände!

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Gib ihnen Verblendung des Herzens, dein Fluch komme über sie!

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Verfolge sie im Zorne und tilge sie unter Jehovas Himmel hinweg!

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.