Job 31

1 "Ich schloß mit meinen Augen einen Bund. Wie sollte ich auf Jungfraun achten?

"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Was ist mein Teil von Gott da droben, mein Lohn von dem Allmächtigen im Himmel?

Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3 Wahrhaftig, Unheil, wie's dem Bösewicht gebührt, und Ungemach, das nur für Übeltäter paßt.

Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

4 Besieht er denn nicht meine Wege, da er doch alle meine Schritte zählt?"

Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5 "Wenn ich der Falschheit nachgegangen wäre, verweilte auf dem Weg des Truges gern mein Fuß!

Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

6 Mit rechter Waage möge Gott mich wägen, und ohne Schuld wird er mich finden!

punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7 Wenn meine Schritte je vom rechten Wege bogen, und wenn mein Herz den Augen folgte, und klebte je ein Makel meinen Händen an,

Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

8 dann zehre nur ein anderer von meiner Saat; entwurzelt werde meine Pflanzung!

niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9 Wenn's mich zum fremden Weibe zog, und stellte ich dem Eheweib des Freundes nach,

Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10 dann mahle auch mein Weib für andere, und andere mögen über sie sich beugen!

niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

11 Denn dieses wäre eine Schandtat, ein Verbrechen, vom Richter zu bestrafen,

sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

12 ein Feuer, das bis zu dem Abgrund fräße und meine Habe all entwurzeln müßte.

tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

13 Mißachtete ich meines Sklaven Recht und meiner Magd, wenn sie mit mir im Streite waren,

Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

14 was wollte ich da machen, wenn Gott jetzt Rache nähme, und untersuchte er, was ihm erwidern?

niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15 Hat er ihn nicht geformt, im gleichen Schoß wie mich und sie geschaffen in dem gleichen Mutterleibe?

Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16 Versagte ich den Schwachen einen Wunsch und ließ der Witwe Augen schmachten,

Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 verzehrt' für mich allein ich meinen Bissen, und durfte nicht die Waise mitessen; -

Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

18 seit meiner Jugend blickte sie zu mir gleich einem Vater auf, vom Mutterschoß an leitete ich sie, -

En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19 und sah ich einen nackten Bettler und einen Armen hüllenlos,

Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

20 wenn seine Hüften keinen Dank mir wußten und er sich nicht von meiner Lämmer Schur erwärmte,

jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

21 und schwang ich gegen eine Waise meine Faust, weil ich in dem Gerichtstor Beistand für mich sah,

jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

22 dann falle mir die Achsel aus der Schulter, und aus dem Rohr werd' mir der Arm gerissen! -

niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23 Denn fürchterliches Unheil ist meines Gottes Schrecken; vor seiner Hoheit kann ich nicht bestehen.

Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24 Und machte ich zu meinem Götzen Gold und hieß ich Mammon meinen Helfer

Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25 und sonnte mich an meinen Schätzen, daß ich's so weit gebracht,

jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26 und wenn ich das Gestirn erblickte, wann's sichtbar ward, den lieben Mond, wie er des Weges zog,

jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27 und ließ' mein Herz sich insgeheim betören und legte meine Hand zum Kusse sich an meinen Mund:

sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

28 auch das wär' ein Vergehn, vom Richter zu bestrafen, weil ich Gott in der Höh' verleugnet hätte.

niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29 Nie freute mich des Feindes Not, und nie frohlockt' ich, wenn ihn Unheil traf.

Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

30 Nie gab ich meinen Mund der Sünde hin, um seine Seele zum Verfluchen mir zu fordern.

En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31 In meinem Zelte sagten die Geringsten: 'Ach, möchte er mit seiner Rache unersättlich sein!'

Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32 Kein Fremdling durfte je im Freien nächtigen, und jedem Wandersmann stand meine Türe offen.

Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Nie habe ich, wie Adam, meine Missetat verheimlicht, im Busen meine Schuld geborgen,

Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34 weil es mir vor dem Auflauf graute und mich der Sippe Schimpf erschreckte, so daß ich stille mich verhalten und nicht aus meiner Tür gegangen wäre!

säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35 Wer aber hört mich an? Hier meine Unterschrift! Drauf soll mir der Allmächtige erwidern, aufs Schreiben, das als Kläger ich verfaßt!

Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36 Ich trüge einen solchen auf der Schulter und wollt' ihn mir als Diadem aufsetzen.

Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37 Bei jedem meiner Schritte huldigte ich ihm wie einem Fürsten: gleich einem Fürsten träte ich ihm da entgegen.

Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38 Wenn über mich mein Acker schrie und alle seine Furchen weinten

Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

39 und ich verzehrte seine Ernte, ohne zu bezahlen, und ließe die, die ihn bebauten, stöhnen,

jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40 dann sollen Disteln statt des Weizens und statt der Gerste Unkraut sprossen!" - Hier enden Jobs Reden.

niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.