Psalm 122

1 Wallfahrtslieder. Von David. Ich freute mich, als man zu mir sprach: “Laßt uns zum Tempel Jahwes gehn!”

Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

2 Unsere Füße stehen in deinen Thoren, Jerusalem!

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

3 Jerusalem, du wiedergebaute, wie eine Stadt, die allzumal zusammengefügt ist,

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

4 wohin die Stämme hinaufziehen, die Stämme Jahs, nach dem Gesetz für Israel, um dem Namen Jahwes zu danken.

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

5 Denn dort stehen Gerichtssessel, Sessel des Hauses Davids.

Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

6 Erbittet Frieden für Jerusalem: Mögen Ruhe haben, die dich lieben.

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

7 Friede sei in deinen Bollwerken, Ruhe in deinen Palästen.

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

8 Um meiner Brüder und Freunde willen laßt mich sprechen: Friede sei in dir!

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

9 Um des Tempels Jahwes, unseres Gottes, willen will ich dein Bestes suchen.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.