Jòb 17
1 “Lespri m fin kase. Jou m yo etenn; tonbo a pare pou mwen.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Anverite mokè yo avè m, e zye m fikse sou pwovokasyon yo.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 “Depoze la koulye a, yon sekirite. Kanpe kon garanti mwen, ak Ou menm. Se kilès ki kab antann avè m?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Paske Ou te anpeche kè yo konprann; pou sa, ou pa p egzalte yo.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 Sila ki enfòme kont zanmi li yo pou piyaj la, menm zye pitit li yo va vin gate.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 “Men Li te fè m vin tounen yon vye pwovèb pou pèp la. Konsa, yo vin krache sou figi m.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Anplis, zye m vin pa wè klè akoz doulè m, e tout nanm mwen tankou lonbraj.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Moun ladwati va byen twouble ak sa, e linosan an va leve li menm kont enkwayan yo.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Malgre, moun dwat la va kenbe chemen li e sila ki gen men pwòp yo va vin pi fò e pi fò.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Men nou tout, retounen; malgre mwen pa twouve yon nonm saj pami nou.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Jou pa m yo fin pase, plan mwen yo vin chire nèt, menm dezi a kè mwen yo.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 Yo fè lannwit mwen vin sanble lajounen. Yo di ‘limyè a toupre’ lè tout se fènwa.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 Si mwen kriye a fòs tonbo a: ‘Se ou ki papa m’; epi a vè a: “Ou se manman m ak sè m’;
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Alò, koulye a, se kibò espwa mwen ye? Epi se kilès k ap okipe espwa m?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
