Ayub 29

1 Maka Ayub melanjutkan uraiannya:

Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2 "Ah, kiranya aku seperti dalam bulan-bulan yang silam, seperti pada hari-hari, ketika Allah melindungi aku,

"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3 ketika pelita-Nya bersinar di atas kepalaku, dan di bawah terang-Nya aku berjalan dalam gelap;

jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4 seperti ketika aku mengalami masa remajaku, ketika Allah bergaul karib dengan aku di dalam kemahku;

Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5 ketika Yang Mahakuasa masih beserta aku, dan anak-anakku ada di sekelilingku;

jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

6 ketika langkah-langkahku bermandikan dadih, dan gunung batu mengalirkan sungai minyak di dekatku.

jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7 Apabila aku keluar ke pintu gerbang kota, dan menyediakan tempat dudukku di tengah-tengah lapangan,

Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

8 maka ketika aku kelihatan, mundurlah orang-orang muda dan bangkitlah orang-orang yang sudah lanjut umurnya, lalu tinggal berdiri;

niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9 para pembesar berhenti bicara, dan menutup mulut mereka dengan tangan;

päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

10 suara para pemuka membisu, dan lidah mereka melekat pada langit-langitnya;

Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11 apabila telinga mendengar tentang aku, maka aku disebut berbahagia; dan apabila mata melihat, maka aku dipuji.

Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12 Karena aku menyelamatkan orang sengsara yang berteriak minta tolong, juga anak piatu yang tidak ada penolongnya;

minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13 aku mendapat ucapan berkat dari orang yang nyaris binasa, dan hati seorang janda kubuat bersukaria;

Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14 aku berpakaian kebenaran dan keadilan menutupi aku seperti jubah dan serban;

Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15 aku menjadi mata bagi orang buta, dan kaki bagi orang lumpuh;

Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16 aku menjadi bapa bagi orang miskin, dan perkara orang yang tidak kukenal, kuselidiki.

Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17 Geraham orang curang kuremuk, dan merebut mangsanya dari giginya.

Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18 Pikirku: Bersama-sama dengan sarangku aku akan binasa, dan memperbanyak hari-hariku seperti burung feniks.

Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19 Akarku mencapai air, dan embun bermalam di atas ranting-rantingku.

Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

20 Kemuliaanku selalu baru padaku, dan busurku kuat kembali di tanganku.

Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21 Kepadakulah orang mendengar sambil menanti, dengan diam mereka mendengarkan nasihatku.

He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22 Sehabis bicaraku tiada seorangpun angkat bicara lagi, dan perkataanku menetes ke atas mereka.

Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

23 Orang menantikan aku seperti menantikan hujan, dan menadahkan mulutnya seperti menadah hujan pada akhir musim.

He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24 Aku tersenyum kepada mereka, ketika mereka putus asa, dan seri mukaku tidak dapat disuramkan mereka.

Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25 Aku menentukan jalan mereka dan duduk sebagai pemimpin; aku bersemayam seperti raja di tengah-tengah rakyat, seperti seorang yang menghibur mereka yang berkabung."

Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."