Mazmur 137

1 Di tepi sungai-sungai Babel, di sanalah kita duduk sambil menangis, apabila kita mengingat Sion.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Pada pohon-pohon gandarusa di tempat itu kita menggantungkan kecapi kita.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Sebab di sanalah orang-orang yang menawan kita meminta kepada kita memperdengarkan nyanyian, dan orang-orang yang menyiksa kita meminta nyanyian sukacita: "Nyanyikanlah bagi kami nyanyian dari Sion!"

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Bagaimanakah kita menyanyikan nyanyian TUHAN di negeri asing?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Jika aku melupakan engkau, hai Yerusalem, biarlah menjadi kering tangan kananku!

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Biarlah lidahku melekat pada langit-langitku, jika aku tidak mengingat engkau, jika aku tidak jadikan Yerusalem puncak sukacitaku!

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Ingatlah, ya TUHAN, kepada bani Edom, yang pada hari pemusnahan Yerusalem mengatakan: "Runtuhkan, runtuhkan sampai ke dasarnya!"

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Hai puteri Babel, yang suka melakukan kekerasan, berbahagialah orang yang membalas kepadamu perbuatan-perbuatan yang kaulakukan kepada kami!

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Berbahagialah orang yang menangkap dan memecahkan anak-anakmu pada bukit batu!

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.