Giobbe 37

1 Per questo mi batte forte il cuore e mi balza fuori dal petto.

Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.

2 Udite, udite, il rumore della sua voce, il fragore che esce dalla sua bocca.

Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

3 Il lampo si diffonde sotto tutto il cielo e il suo bagliore giunge ai lembi della terra;

Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.

4 dietro di esso brontola il tuono, mugghia con il suo fragore maestoso e nulla arresta i fulmini, da quando si è udita la sua voce;

Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.

5 mirabilmente tuona Dio con la sua voce opera meraviglie che non comprendiamo!

Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.

6 Egli infatti dice alla neve: «Cadi sulla terra» e alle piogge dirotte: «Siate violente».

Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.

7 Rinchiude ogni uomo in casa sotto sigillo, perché tutti riconoscano la sua opera.

Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.

8 Le fiere si ritirano nei loro ripari e nelle loro tane si accovacciano.

Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.

9 Dal mezzogiorno avanza l'uragano e il freddo dal settentrione.

Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.

10 Al soffio di Dio si forma il ghiaccio e la distesa dell'acqua si congela.

Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.

11 Carica di umidità le nuvole e le nubi ne diffondono le folgori.

Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.

12 Egli le fa vagare dappertutto secondo i suoi ordini, perché eseguiscano quanto comanda loro sul mondo intero.

Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.

13 Le manda o per castigo della terra o in segno di bontà.

Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.

14 Porgi l'orecchio a questo, Giobbe, soffèrmati e considera le meraviglie di Dio.

Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.

15 Sai tu come Dio le diriga e come la sua nube produca il lampo?

Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?

16 Conosci tu come la nube si libri in aria, i prodigi di colui che tutto sa?

Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?

17 Come le tue vesti siano calde quando non soffia l'austro e la terra riposa?

Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?

18 Hai tu forse disteso con lui il firmamento, solido come specchio di metallo fuso?

Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?

19 Insegnaci che cosa dobbiamo dirgli. Noi non parleremo per l'oscurità.

Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.

20 Gli si può forse ordinare: «Parlerò io?». O un uomo può dire che è sopraffatto?

Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.

21 Ora diventa invisibile la luce, oscurata in mezzo alle nubi: ma tira il vento e le spazza via.

Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.

22 Dal nord giunge un aureo chiarore, intorno a Dio è tremenda maestà.

Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.

23 L’Onnipotente noi non lo possiamo raggiungere, sublime in potenza e rettitudine e grande per giustizia: egli non ha da rispondere.

Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

24 Perciò gli uomini lo temono: a lui la venerazione di tutti i saggi di mente.

Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.