Proverbi 16
1 Le disposizioni dell'animo [son] dell'uomo; Ma la risposta della lingua [è] dal Signore.
Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
2 Tutte le vie dell'uomo gli paiono pure; Ma il Signore pesa gli spiriti.
Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
3 Rimetti le tue opere nel Signore, E i tuoi pensieri saranno stabiliti.
Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
4 Il Signore ha fatto ogni cosa per sè stesso; Eziandio l'empio per lo giorno del male.
Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
5 Chiunque è altiero d'animo [è] abbominevole al Signore; D'ora in ora egli non resterà impunito.
Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
6 L'iniquità sarà purgata con benignità, e [con] verità; E per lo timor del Signore l'uomo si ritrae dal male.
Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
7 Quando il Signore gradisce le vie dell'uomo, Pacifica con lui eziandio i suoi nemici.
Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
8 Meglio [vale] poco con giustizia, Che grandi entrate senza dirittura.
Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
9 Il cuor dell'uomo delibera della sua via; Ma il Signore dirizza i suoi passi.
Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
10 Indovinamento [è] nelle labbra del re; La sua bocca non falla nel giudicio.
Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
11 La stadera, e le bilance giuste [son] del Signore; Tutti i pesi del sacchetto [son] sua opera.
Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
12 Operare empiamente [è] abbominevole ai re; Perciocchè il trono sarà stabilito per giustizia.
Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
13 Le labbra giuste [son] quelle che i re gradiscono; Ed essi amano chi parla dirittamente.
Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
14 L'ira del re [son] messi di morte; Ma l'uomo savio la placherà.
Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
15 Nella chiarezza della faccia del re [vi è] vita; E la sua benevolenza [è] come la nuvola della pioggia della stagione della ricolta.
Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
16 Quant'[è] egli cosa migliore acquistar sapienza che oro! E [quant'è] egli cosa più eccellente acquistar prudenza che argento!
Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
17 La strada degli [uomini] diritti [è] di stornarsi dal male; Chi osserva la sua via guarda l'anima sua.
Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
18 La superbia [viene] davanti alla ruina, E l'alterezza dello spirito davanti alla caduta.
Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
19 Meglio [è] essere umile di spirito co' mansueti, Che spartir le spoglie con gli altieri.
Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
20 Chi è intendente nella parola troverà bene; E beato chi si confida nel Signore.
Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
21 Il savio di cuore sarà chiamato intendente; E la dolcezza delle labbra aggiugnerà dottrina.
Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
22 Il senno [è] una fonte di vita in coloro che ne son dotati; Ma l'ammaestramento degli stolti [è] stoltizia.
Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
23 Il cuor del[l'uomo] savio rende avveduta la sua bocca, E aggiunge dottrina alle sue labbra.
Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
24 I detti soavi [sono] un favo di miele, Dolcezza all'anima, e medicina alle ossa.
Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
25 Vi è tal via che pare diritta all'uomo, Il fine della quale [son] le vie della morte.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
26 L'anima di chi si affatica si affatica per lui stesso; Perciocchè la sua bocca lo preme.
Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
27 L'uomo scellerato apparecchia del male; E in su le sue labbra [vi è] come un fuoco ardente.
Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
28 L'uomo perverso commette contese; E chi va sparlando disunisce gli amici.
Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
29 L'uomo violento seduce il suo compagno, E lo conduce per una via [che] non [è] buona.
Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
30 Chi chiude gli occhi macchinando perversità, Dimena le labbra [quando] ha compiuto il male.
Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
31 La canutezza [è] una corona gloriosa; Ella si troverà nella via della giustizia.
Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
32 Meglio vale chi è lento all'ira, che il forte; E [meglio vale] chi signoreggia il suo cruccio, che un prenditor di città.
Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
33 La sorte è gittata nel grembo; Ma dal Signore [procede] tutto il giudicio di essa.
Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
