Job 27
1 Addidit quoque Iob, assumens parabolam suam, et dixit:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 Vivit Deus, qui abstulit iudicium meum, et Omnipotens, qui ad amaritudinem adduxit animam meam,
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 Quia donec superest halitus in me, et spiritus Dei in naribus meis,
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 Non loquentur labia mea iniquitatem, nec lingua mea meditabitur mendacium.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Absit a me ut iustos vos esse iudicem: donec deficiam, non recedam ab innocentia mea.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 Iustificationem meam, quam cœpi tenere, non deseram: neque enim reprehendit me cor meum in omni vita mea.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Sit ut impius, inimicus meus: et adversarius meus, quasi iniquus.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 Quæ est enim spes hypocritæ si avare rapiat, et non liberet Deus animam eius?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Numquid Deus audiet clamorem eius cum venerit super eum angustia?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Aut poterit in Omnipotente delectari, et invocare Deum omni tempore?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 Docebo vos per manum Dei quæ Omnipotens habeat, nec abscondam.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Ecce, vos omnes nostis, et quid sine causa vana loquimini?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 Hæc est pars hominis impii apud Deum, et hæreditas violentorum, quam ob Omnipotente suscipient.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Si multiplicati fuerint filii eius, in gladio erunt, et nepotes eius non saturabuntur pane.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 Qui reliqui fuerint ex eo, sepelientur in interitu, et viduæ illius non plorabunt.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Si comportaverit quasi terram argentum, et sicut lutum præparaverit vestimenta:
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 Præparabit quidem, sed iustus vestietur illis: et argentum innocens dividet.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 Ædificavit sicut tinea domum suam, et sicut custos fecit umbraculum.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 Dives cum dormierit, nihil secum auferet: aperiet oculos suos, et nihil inveniet.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Apprehendet eum quasi aqua inopia, nocte opprimet eum tempestas.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 Tollet eum ventus urens, et auferet, et velut turbo rapiet eum de loco suo.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Et mittet super eum, et non parcet: de manu eius fugiens fugiet.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 Stringet super eum manus suas, et sibilabit super illum, intuens locum eius.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
