Psalmi 115
1 Ne nama, Gospode, ne nama, nego imenu svojemu daj slavu, po milosti svojoj, po istini svojoj.
Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2 Zašto da govore narodi: gdje li je Bog njihov?
Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
3 Bog je naš na nebesima, tvori sve što hoæe.
Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Idoli su njihovi srebro i zlato, djelo ruku èovjeèijih.
Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5 Usta imaju, a ne govore; oèi imaju, a ne vide;
Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6 Uši imaju, a ne èuju; nozdrve imaju, a ne mirišu;
Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7 Ruke imaju, a ne hvataju; noge imaju, a ne hode, i ne puštaju glasa iz grla svojega.
Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8 Taki su i oni koji ih grade, i svi koji se uzdaju u njih.
Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9 Dome Izrailjev, uzdaj se u Gospoda; on im je pomoæ i štit.
Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10 Dome Aronov, uzdaj se u Gospoda; on im je pomoæ i štit.
Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11 Koji se bojite Gospoda, uzdajte se u Gospoda; on im je pomoæ i štit.
Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12 Gospod nas se opominje, blagosilja nas, blagosilja dom Izrailjev, blagosilja dom Aronov;
Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13 Blagosilja one koji se boje Gospoda, male i velike.
hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14 Da vam Gospod umnoži blagoslove, vama i sinovima vašim!
Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15 Gospod da vas blagoslovi, tvorac neba i zemlje!
Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16 Nebo je nebo Gospodnje, a zemlju je dao sinovima èovjeèijim.
Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
17 Neæe te mrtvi hvaliti, Gospode, niti oni koji siðu onamo gdje se muèi.
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
18 Nego æemo mi blagosiljati Gospoda otsad i dovijeka. Aliluja!
Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
