Klagovisorna 3

1 Jag är en man som har prövat elände under hans vredes ris.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Mig har han fört och låtit vandra genom mörker och genom ljus.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Ja, mot mig vänder han sin hand beständigt, åter och åter.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Han har uppfrätt mitt kött och min hud, han har krossat benen i mig.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Han har kringskansat och omvärvt mig med gift och vedermöda.

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 I mörker har han lagt mig såsom de längesedan döda.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Han har kringmurat mig, så att jag ej kommer ut, han har lagt på mig tunga fjättrar.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 Huru jag än klagar och ropar, tillstoppar han öronen för min bön.

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 Med huggen sten har han murat för mina vägar, mina stigar har han gjort svåra.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 En lurande björn är han mot mig, ett lejon som ligger i försåt.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Han förde mig på villoväg och rev mig i stycken, förödelse lät han gå över mig.

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 Han spände sin båge och satte mig upp till ett mål för sin pil.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Ja, pilar från sitt koger sände han in i mina njurar.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Jag blev ett åtlöje för hela mitt folk en visa för dem hela dagen.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Han mättade mig med bittra örter, han gav mig malört att dricka.

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 Han lät mina tänder bita sönder sig på stenar, han höljde mig med aska.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Ja, du förkastade min själ och tog bort min frid; jag visste ej mer vad lycka var.

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 Jag sade: "Det är ute med min livskraft och med mitt hopp till HERREN."

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Tänk på mitt elände och min husvillhet, på malörten och giftet!

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Stadigt tänker min själ därpå och är bedrövad i mig.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Men detta vill jag besinna, och därför skall jag hoppas:

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 HERRENS nåd är det att det icke är ute med oss, ty det är icke slut med hans barmhärtighet.

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 Den är var morgon ny, ja, stor är din trofasthet.

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 HERREN är min del, det säger min själ mig; därför vill jag hoppas på honom.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 HERREN är god mot dem som förbida honom, mot den själ som söker honom.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Det är gott att hoppas i stillhet på hjälp från HERREN.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Det är gott för en man att han får bära ett ok i sin ungdom.

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Må han sitta ensam och tyst, när ett sådant pålägges honom.

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Må han sänka sin mun i stoftet; kanhända finnes ännu hopp.

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 Må han vända kinden till åt den som slår honom och låta mätta sig med smälek.

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 Ty Herren förkastar icke för evig tid;

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 utan om han har bedrövat, så förbarmar han sig igen, efter sin stora nåd.

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Ty icke av villigt hjärta plågar han människors barn och vållar dem bedrövelse.

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 Att man krossar under sina fötter alla fångar i landet,

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 att man vränger en mans rätt inför den Högstes ansikte,

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 att man gör orätt mot en människa i någon hennes sak, skulle Herren icke se det?

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Vem sade, och det vart, om det ej var Herren som bjöd?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 Kommer icke från den Högstes mun både ont och gott?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Varför knorrar då en människa här i livet, varför en man, om han drabbas av sin synd?

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 Låtom oss rannsaka våra vägar och pröva dem och omvända oss till HERREN.

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 Låtom oss upplyfta våra hjärtan, såväl som våra händer, till Gud i himmelen.

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 Vi hava varit avfälliga och gensträviga, och du har icke förlåtit det.

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 Du har höljt dig i vrede och förföljt oss, du har dräpt utan förskoning.

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 Du har höljt dig i moln, så att ingen bön har nått fram.

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Ja, orena och föraktade låter du oss stå mitt ibland folken.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 Alla våra fiender spärra upp munnen emot oss.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Faror och fallgropar möta oss fördärv och skada.

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Vattenbäckar rinna ned från mitt öga för dottern mitt folks skada.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Mitt öga flödar utan uppehåll och förtröttas icke,

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 till dess att HERREN blickar ned från himmelen och ser härtill.

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Mitt öga vållar mig plåga för alla min stads döttrars skull.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Jag bliver ivrigt jagad såsom en fågel av dem som utan sak äro mina fiender.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 De vilja förgöra mitt liv här i djupet, de kasta stenar på mig.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vatten strömma över mitt huvud, jag säger: "Det är ute med mig."

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 Jag åkallar ditt namn, o HERRE, har underst i djupet.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 Du hör min röst; tillslut icke ditt öra, bered mig lindring, då jag nu ropar.

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 Ja, du nalkas mig, när jag åkallar dig; du säger: "Frukta icke."

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Du utför, Herre, min själs sak, du förlossar mitt liv.

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 Du ser, HERRE, den orätt mig vederfares; skaffa mig rätt.

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 Du ser all deras hämndgirighet, alla deras anslag mot mig.

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Du hör deras smädelser, HERRE, alla deras anslag mot mig.

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Vad mina motståndare tala och tänka ut är beständigt riktat mot mig.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Akta på huru de hava mig till sin visa, evad de sitta eller stå upp.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Du skall giva dem vedergällning, HERRE, efter deras händers verk.

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Du skall lägga ett täckelse över deras hjärtan; din förbannelse skall komma över dem.

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Du skall förfölja dem i vrede och förgöra dem, så att de ej bestå under HERRENS himmel.

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.